Tänä talvena onkin ollut ihanaa täällä etelässäkin, kun on ollut todellinen talvi. Olemme saaneet paljon lunta ja joka paikka on valkoisena. Eilen kävin iltapäivällä kävelylenkillä ja ihastelin vain puita sekä kaikkea ympärillä. Oli aivan mahdottoman kaunista. Kävelyllä tuli juteltua myös kahden täysin tuntemattoman ihmisen kanssa tästä talven ihmeydestä. Harmikseni minulla ei ollut mukana makrolinssiä kännykkään, joten jäivät sellaiset kuvat sitten ottamatta.
Auringonlasku on aina kaunis, on siinä sitten värejä vähän tai vähän enemmän. Nyt oli lisäksi pakkasta sen verran, että puiden oksat olivat saaneet ihanan kuuran oksilleen.
Tämä kohta Kehä 3:n vieressä on rumuudessaan niin kaunis. Jokin tässä aina sykähdyttää minua. Varsinkin näin auringonlaskun aikaan yhdistelmä voimajohtoja, joissa kulkee sähkö sekä puistoalue että taivas eri väreineen tekee tästä erityisen. Samalla kohtaa usein matkoilta tullessa, autossa istuessa, tulee sellainen sykähdys, että kohta ollaan kotona. Siinä näkee koko laajan asuinalueen reunan hieman mäen nyppylän päältä.
Anteeksi vain tälle kulkijalle, joka osui kuvaani. Tämä sopi niin hyvin, että oli pakko napata kuva. Katsokaa tuota taivasta, millainen se on? Ihan kuin joidenkin enkelien siivet siellä taivaalla lepattaisivat.
