Blogiarkisto - Virva Lehto

Miten metsistä tehdään puukauppaa?

5.11.20192.11.2019Blogi, Metsä

Olin kevääseen 2019 mennessä saanut jonkin verran hajua siitä, mitä metsissä on ja mitä seuraavaksi pitäisi niille tehdä. Tähän apua antoi tietysti metsistä tehty metsäsuunnitelma, joka on sekä Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa että paperisena kansioissa. Omat juuri aloitetut opiskelut metsätalousyrittäjäksi eivät vielä auttaneet. Oli lähdettävä tutkimaan, miten omista metsistä tehdään puukauppatarjous.

Mistä lähteä liikkeelle?

Ensin tietenkin pitäisi tuntea oma metsä. Minä en oikein tuntenut, koska en ollut päässyt metsään liikkumaan. Paperilla näin kaikenlaista. Oman metsän tuntemus auttaa siihen, että tietää, mitä siellä pitäisi tehdä.

Jostakin oli lähdettävä liikkeelle. Rupesin ensin miettimään, että mistä päästä lähden hankkimaan tuottoa metsästä, koska se oli tässä vaiheessa tärkeää. Selasin netistä sekä paperilta metsien kuvioita. Mietin vuosilukuja, joita tarjottiin siihen, mitä pitää hakkuiden, ensiharvennusten ja harvennusten suhteen tehdä. Katselin uudestaan kuvioita. Tuntuipa jotenkin hallitsemattomalta. Ja vaikealta.

Aloitin kuitenkin ensin vuosiluvuista ja positiivista kassavirtaa tuovista toimenpiteistä. Valitsin kuvioita, jotka tuntui järkeviltä tuossa vaiheessa. Tein pystykaupasta tarjouspyynnöt Kuution ja metsäyhtiöiden omien sovellusten avulla.

Kuutio on kaikille avoin puukauppatarjousalusta, josta ostaja maksaa osan puukaupan hinnasta Kuutiolle. Tällaisia yhteisalustoja pitäisi olla enemmänkin läpi koko yrityskenttien (vrt. majoituspalvelut). Metsäyhtiöillä taas jokaisella on omia sovelluksia, joihin voi Metsään.fi-sivuston kautta antaa suostumuksen metsätietojen luovutukseen kolmansille osapuolille (eli metsäyhtiöille ja metsäyrittäjille). Luvan voi antaa joko siirtoon tai selailuun, josta jälkimmäisessä tieto siirtyy näiden kolmansien osapuolien järjestelmiin.

Tarjouspyynnölle metsäyhtiöiden omissa järjestelmissä tulee tietty aika, mihin mennessä tarjous tulisi antaa. Kuutiossa sai itse määritellä tarjouspyyntöjen viimeisen antopäivän.

Ei muuta kuin odottelemaan tarjouksia.

Tarjouksien saaminen

Osa tarjouspyynnön saaneista soitteli minulle. Osa meni käymään metsässä, jonka perusteella antoivat tarjouksen. Osasta ei kuulunut yhtikäs mitään, ei edes ei-kiitos-sähköpostia tai -puhelua.

Sittenpä tarjouksia alkoi tulla. Osa oli valmis menemään metsään nyt ja heti. Osassa tarjouksia luki 0-3 vuotta. Aika pitkä aika sanoisin. Toki ymmärrän sen, että maaston olosuhteet ja säät vaikuttavat osittain mahdollisuuteen hakata puuta, mutta kolme vuotta on jo aika pitkä aika.

En kuitenkaan voinut päästää metsään vielä tässä vaiheessa. Siksi tarjouksien hyväksyminen ja hylkääminen oli mahdotonta.

Tarjouksien tutkintaa ja laskemista, mikä järkevin valinta puukaupan tekoon. — Tarjouksien tutkintaa ja laskemista, mikä järkevintä.

Tutki tarjoukset

Ensimmäisenä toki tarjouksissa osuu silmään saatava rahasumma. Se ei kuitenkaan lopulta kerro kaikkea. Tarjouksissa pitää vertailla mm. lasketun puun määrää, katkontapituutta, joka voi vaihdella aika paljonkin ja siten saatava tukkipuumäärä on pienempi tai isompi ja sitä kautta myös saatava rahamäärä voi vaihdella paljonkin. Lisäksi tulee katsoa jo aiemmin mainittua aikaa, koska ostajayhtiöllä on oikeus kaataa puita.

Myös raha merkitsee puukauppaa tehdessä.

Hyviä huomioita on myös se, miten ja missä vaiheessa sekä kuinka paljon etukäteen maksetaan rahaa ja koska kaadetun puun omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Etukäteisrahasta on erilaisia versioista. Osa ostajista maksaa suoraan sen myyjälle. Osalla ostajista etukäteisraha on ikäänkuin etukäteen annettua lainaa, josta myyjä joutuu maksamaan korkoa.

Myöskin se tulee huomioida, kuka tekee metsänkäyttöilmoituksen ja hakee mahdolliset Kemera-tuet.

Kävin myös keskustelua parissa eri Facebook-ryhmässä, mitä minun tulisi ottaa huomioon. Lisäksi keskustelin erään metsäammattilaisen kanssa saaduista tarjouksista. Näistä sain sellaisen huomion, että yleensä hakkuissa maksetaan etukäteen jokin summa euroja myyjälle, kun taas ensiharvennuksissa ja harvennuksissa harvemmin etukäteen maksetaan mitään myyjälle.

Muuta tarvittaessa tarjouspyyntöä

Oli jo syksy, kun huomasin, että olinpas jotenkin ajatellut typerästi keväällä niitä ensiharvennus- ja harvennuskohteita, mistä tarjouspyynnön olin tehnyt. En tiedä, mikä keväällä oli ollut ajatuksena. Siispä pyysin yhtiöltä, jonka kanssa ajattelin sopimuksen tehtävän, että he ottaisivatkin osan kuvioista pois ja tilalle laitettaisiin toisia kuvioita.

No, nyt kun taas on kulunut vähän aikaa, niin ajattelen, että olisin voinut kyllä jättää ne poistetut kuviot sinne sopimukseen. Kait sitä voisi vielä muuttaa?

Tutki puukauppasopimus tarkasti ja pyydä siihen tarvittaessa muutoksia.

Sopimuksen tekeminen

Itse tein sopimukset kahden eri yhtiön kanssa, koska osa kohteistani oli ensiharvennuksia ja harvennuksia sekä osa avohakkuuta. Toisen yhtiön kanssa allekirjoittaminen onnistui sähköisesti pankkitunnuksien avulla. Toisen kanssa puolisähköisesti sillä sain skannatut paperit sähköpostiin ja tein näihin allekirjoituksen.

Minulla sekä metsänkäyttöilmoituksen että Kemera-tuet hakee ostajaosapuoli. Kemera-tuet kuitenkin maksetaan suoraan minulle, jos niitä tulee.

Muista tutkia sopimukset tarkasti, että ne sisältävät kaiken sen, mistä on puhuttu. Muista lukea myös pienellä präntätyt sopimusehdot. Älä allekirjoita ennen kuin kaikki mielestäsi haluamat muutokset on sopimuksiin tehty.

Sopimuksen tekemisen jälkeen odotellaan, että myyjä eli minä saan ilmoituksen, että nyt metsään ollaan menossa. Sekä tietenkin, jos on sovittu etukäteismaksusta, että se maksetaan tilille sovitusti.

Kirjoittelen myöhemmin, miten puukauppa lopulta sujui. Palaa siis lukemaan myöhemmin sekä ensiharvennuksen ja harvennuksen että avohakkuun sujumisesta!

Opinnot alkuun ja tutustuminen

20.10.201920.10.2019Blogi, Metsä

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon ensimmäinen lähipäivä, jonne minä pääsin oli varsinaisesti toinen lähipäivä ja se oli huhtikuussa 2019. Tällöin lähti oikeastaan kunnolla opinnot alkuun ja pääsimme tutustumaan toisiimme. Oli tietenkin jännitystä ilmassa, koska en tiennyt, millaista porukkaa on vastassa. Tietenkin mietitytti myös se, että mitähän tutkinto tuo mukanaan.

Opettajat

Koska sekä opettajat että suurin osa oppilaista oli tuntemattomia toisillemme, kertoivat opettajat ensin omista taustoistaan. Molemmilla opettajilla, Leenalla ja Päivillä, oli hyvin metsäisiä sekä opettamisen taustoja. He ovat tunteneet keskenään jo jonkin aikaa ja opettaneetkin yhdessä, joten tuntui sujuvan yhteen hyvin heidän esiintymisensä. Molemmat tulivat uutena tämän ryhmän opettajaksi ja ovat osan kuusta meidän opettajina, muutoin tekevät työnsä muualla.

Puut odottamassa kuljetusta tehtaalle tai sahalle. — Puut odottamassa kuljetusta.

Tutkinto

Samiedun metsätalousyrittäjän ammattitutkinto tosiaan tapahtuu pääasiassa verkossa, mutta meillä on kuukausittain lähipäiviä eri paikoissa: maastossa ja luokassa. Opetus tapahtuu pääasiassa toisten kanssa ajatuksia vaihdellen, jolloin ideoita ja ajatuksia syntyy keskenään keskustellen. Toki opettajat antavat aiheet ja aihiot näille keskusteluille ja opetukselle.

Tutkinto sisältää sekä pakollisia osia että valinnaisia osia. Minun opintoihin sisältyy metsäalan työtehtävissä toimiminen (20 osp), talousmetsien hoitaminen (40 osp), puukaupan tekeminen (30 osp), metsätalouden hoitaminen (30 osp) ja metsätilan arvioiminen ja kaupan valmisteleminen (30 osp). Jätin pois puunkorjuun tekemisen, sillä en usko ainakaan tässä vaiheessa, että tulisin metsään puunkorjuuta itse tekemään. Mutta ei pidä koskaan sanoa: “ei koskaan”.

Minusta tulee tämän tutkinnon jälkeen tutkintonimikkeeltä metsätalousyrittäjä.

Tutustumista toisten kanssa ja keskustelua sekä ideoiden jakamista. — Tutustuminen toisten kanssa ja keskustelua.

Tutustuminen

En nyt ihan tarkalleen muista, että kävimmekö läpi jokaisen nimen ensin vai tuliko esittely sitä kautta, että sijoitimme jokainen meistä oman metsän isolle Suomen kartalle. Ainakin kerroimme, mitä osaamista meillä metsistä jo on. Itse kerroin jo aiemmassa postauksessa olleet asiat.

Oma mielikuvani on, että aika monella tuntui metsää olevan Etelä-Suomessa, Savossa tai Kainuussa tai näillä main. Oma metsäni on Keski-Pohjanmaalla, eikä kellään muulla ollut justiinsa siellä Pohjanmaan suunnilla metsää. Minä sitten heitin itseni Länsi-Suomen ryhmään, tosin tajusin sitten myöhemmin, että ehkä Keski-Suomen metsät olisi saattaneet olla lähempänä.

Esittelyjen jälkeen meille annettiin näihin omiin ryhmiin tehtäviä, jotka menimmekin tekemään muualle luokasta. Saimme myös tehtäväksi valita ryhmälle nimen. Meistä tuli “Länsituuli”. Sattumoisin ryhmäämme tuli ainoastaan yksi mies, muut olivat naisia. Tosin myöhemmin ryhmään liittyi vielä yksi mies lisää.

Oppimisympäristö

Opintomme tosiaan tapahtuu pääasiassa verkossa lähipäiviä lukuunottamatta. Tutustuimme tällä kerralla myös oppimisympäristöön ja testasimme, että kaikki pääsevät Samiedun Moodleen. Osa, kuten minä, olimme jo kirjautuneet Moodleen, mutta vanhaan versioon, joten ei kun uudestaan vaan kirjautumaan ja etsimään oikeaa paikkaa.

Moodlesta piti valita kaikki tutkinnon sisällöt ja päästä myös ryhmään, jossa käydään keskusteluita. Täytyy sanoa, että vaikka olen Moodlea käyttänyt AMK-opinnoissa Haaga-Heliassa sekä myös työnä oppimisympäristöjä sinne tehneenä, oli tämä Samiedun Moodle todella sekava ja vaikeaselkoinen. Vai onko Moodle muutoin muuttunut parissa vuodessa?

Oli siis sekavaa. Tätä kirjoittaessa lokakuussa olen jo jonkin verran oppinut käyttämään tätä Moodlea. Silti aina välillä tulee ihmeteltyä, että missä ne asiat sitten taas olivatkaan.

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto

10.10.201911.10.2019Blogi, Metsä

Aloitin maaliskuussa 2019 opiskelemaan metsätalousyrittäjän ammattitutkintoa Samiedun koulutuksessa, joka järjestetään monimuotokoulutuksena maastossa sekä Haaga-Helian Pasilan toimipisteessä. Bongasin koulutuksen sattumalta ja ajattelin, että tämähän tuli hyvään saumaan, sillä olin edellissyksynä saanut omistuksiini metsiä, joiden hoidosta en ymmärtänyt mitään. Tuntui, että minulle kaikki asiat metsissä ovat täysin uutta. Ja oli sitten hyvä lähteä hakemaan sitä tietoa, mitä voi sitten soveltaa omaan metsään ja omista lähtökohdista. Tietoa kyllä saa, mutta tuntuu välillä, että jokainen metsäammattilainen eri yrityksestä katsoo omista lähtökohdista – toki osa myös minun lähtökohdista. Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto valmistaa hoitamaan ja ymmärtämään omia metsiä.

Koulutuksen aloittaminen

Ilmoittauduin koulutukseen. Tosin meinasi jäädä se tekemättä, kun en vaan päässyt Samiedun käyttämän Wilman ilmoittautumisjärjestelmässä eteenpäin. Täytin eri selaisimilla lomakkeen kolmeen kertaan ja sitten meni hermot. Laitoin viestiä kouluun, että en saa ilmoittauduttua. Onneksi se onnistui kuitenkin myös puhelimitse.

Koulutuksen kesto on noin kaksi vuotta ja se toteutetaan siten, että tehdään oppimispäiväkirjaa ja tehtävät liittyen omiin metsiin.

Suomalainen metsä, jossa kasvaa mäntyjä. — Metsä

Opiskelu

Ensimmäistä tehtävää tehdessä tajusinkin, että kyllähän minäkin metsästä jotain tiedän. Olen ollut lapsena ja nuorena perheen mukana metsätöissä. Muistan, että olen lapsena ainakin istuttanut männyn taimia pottiputkella, hirven syömiin puihin ollaan nostettu uusia latvoja (tätä ei kuulemma tehdä enää nykyisin), karsittu puiden oksia (tätäkään ei tehdä nykyään, jollei nyt itse huvikseen halua), heinitty taimia ja poimittu ihan luonnon antimia metsästä. Jotakin oppia siis on lapsuudesta päähän jäänyt.

En päässyt koulutuksen ensimmäiselle kerralla mukaan. Onneksi koulutuksen suorittaminen onnistuu, vaikka joka kerta ei mukaan pääsekään. Meillä ei ilmeisesti ollut tuolloin edes vielä opettajia.

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto sisältää noin kerran kuukaudessa lähijaksoja eli kokoonnutaan joko luokkahuoneessa Pasilassa tai jossakin metsässä tutkimassa lähemmin metsän asioita kuten kasveja tai kasvatusta.

Kalvosulkeisia opettajan toimesta. — Opetuksen perinteisiä kalvosulkeisia.

Huhtikuussa pääsin paikalle. Meitä olikin kurssilla noin nelisenkymmentä henkilöä eri lähtökohdista. Oli hienoa huomata, että vaikka jokaisella on erilainen lähtökohta sekä ammatin, osaamisen että metsän omistamisen suhteen, on tietoa hieno jakaa keskenään ja saada tietoa muilta. Myöskin opettajat vaikuttivat mukavilta, vaikka joutuivatkin vähän kuulemaan kritiikkiä aloituksen suhteen, vaikka heidän vikansahan ei tämä hieman sotkuinen aloitus ollut. Luokkahuoneopetus ei ole ylläolevan kaltaista “kalvosulkeisia” vaan nimenomaan mukavasti toisilta kuulemista ja kuuntelemista.

Valitettavasti emme olleet saaneet etukäteen lähipäivistä tietoa, joten osa porukasta oli ehtinyt jo sopia omia menojaan näille päiville. Olisin halunnut esimerkiksi päästä istutukseen mukaan, mutta valitettavasti minulla oli tuona päivänä menoa. Toisaalta toissa kesänä murtunut kantaluu ja sen jälkeen vihoitteleva jalkani, olisi tuskin pystynyt toimimaan noin kuuden tunnin päivää jalkojen päällä – vaikka osan päivästä olisi voinutkin istua.

Tule mukaan keskustelemaan

Tarina jatkuu, sillä aion kirjoittaa tänne kuulumisia metsästä ja metsäisistä opinnoista liittyen opintoihin kuuluvaan oppimispäiväkirjaan. Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan sekä antamaan omaa näkökulmaa asioihin!

Tutkintohan oli siis Samiedun metsätalousyrittäjän ammattitutkinto.

Keskustele, kysele, ihmettele ja anna palautetta!

Kiitollisuutta, onko sitä?

14.8.201925.10.2019Ajatuksia elämästä, Blogi

Kirjoitin alkuvuoden lähes jokaisena päivänä tänne omille nettisivuilleni kiitollisuuspäiväkirjaa. Kesällä kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen jäi lomareissun takia, enkä sitä sitten jatkanut.

Miksi piti ottaa kiitollisuus erikseen aiheeksi?

Ajatus lähti siitä, kun viime kesäisen kantaluun murtuman jälkeen olin välillä töissä, välillä kotona sairauslomalla. Välillä mieli oli maassa, kun ei pystynyt tekemään kaikkea sitä, mitä olisi halunnut ja mitä normaalisti teki. Myöskin fyysinen työ jäi tekemättä ja se näkyi myös omassa olossa. Liikkuminen keppien kanssa oli hankalaa ja haastavaa. Eikä normaali päivittäinen elämä ollut sitä, mitä halusi.

Toki aloitin erilaiset liikunnat esim. kuntosalin ja vesijumpan sekä vesijuoksun, joiden avulla sain normaalia liikkumista. Kuitenkin se luonnossa liikkuminen ja vaeltaminen jäi, kun se ei oikein onnistunut.

Myöskin oma tulevaisuus mietitty. Miksi pienestä keittiöjakkaralta hypystä aiheutui tällainen vaiva? Miksi se toi erilaisen tulevaisuuden kuin olin suunnitellut? Mitä voin tehdä paremman olon eteen?

Pienet asiat voivat tuoda lopulta ison ilon.

Lähdin ajattelemaan kiitollisuutta siitä, että sitä ei tarvitse puristaa ulos. Joku päivä saattaisi olla vaikeampi kuin toinen, mutta silti elämässä on kiitollisuutta ja aihetta kiitokseen. Mahdollisesti oma olokin kohenisi sillä, että saisin sen positiivisen näkymän eteeni, vaikka en missään täydessä murheen alhossa koskaan ollutkaan.

Pienet asiat. Kiitos voi nousta siitä, että sain hyvää ruoka. Saa puhelun. Saa ihanan viestin. Joku kiittää minua. Tai joku kehuu kauniista vaatteesta. Kiitos siitä, että saa elää. Kiitosta siitä, että on ihana ilma. Tai tulee kevään vihreää.

Millaisia kiitollisuudenaiheita minulla on sitten ollut?

Aika paljon olen iloinnut luonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta, ollut kiitollinen auringonpaisteesta, lumesta tai siitä, että saa esimerkiksi hiihtää ja kulkea luonnossa. Myös läheiset ihmiset, ystävälliset ihmiset ja heidän sanansa ovat tuottaneet iloa.

Vaikka olen pitänyt itseäni vapaa-ajalla sellaisena erakkoluonteena, olen kuitenkin sosiaalinen ihmisiä tavatessani ja tykkään heidän kanssaan olemisesta. Joskus kuitenkin introverttinä väsyy siihen pulputuksen tulvaan ja ihmisten kanssa olemiseen. Siksi luonto ja siellä oleminen sekä kuunteleminen on tärkeää.

Vuorelle ei tarvitse kiivetä. Kiipeä hiekan murun päälle ja katsele siitä.

Kiitosta olen tuntenut myös siitä, että olen kuitenkin päässyt liikkumaan hyrdobicin ja vesijuoksun sekä kuntosalin kautta. Hydrobicissa olen taas tavannut erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua ja niin sanotusti tullut hyvänpäiväntuttuja.

Myöskin tavaramäärän väheneminen on ollut kiitoksen aihe. Näyttää kivemmalta, kun ei joka paikka pursua ihan hulluna. Tosin ei meillä ihan niin kamalan näköistä ole, kun jossakin, mutta varmasti liikaa tavaraa.

Kesällä en enää kirjoittanut. Kesällä olin sairaslomalla, mutta ajan viettäminen lasten ja perheen kanssa yhdessä toi itsessään jo paljon kiitoksen ja kiitollisuuden aihetta. Ja kesän mukavat säät, vaikka välillä satoikin – sadekin on hyväksi, ettei pölise niin paljoa ja luontokin saa vehreyttä! Lisäksi kesällä pääsin viimein tekemään pieniä vaelluksia, en sillä vauhdilla ja niin pitkiä kuin ennen, mutta hitaasti hyvä tulee ja paljon pysähtyen istumaan ja katselamaan, pääsimme liikkumaan luonnossa.

Onko kiitollisuus vaikuttanut minuun?

Kyllä. On positiivisempi mieli. Näkee enemmän kivaa ympärillään. Valitettavasti näkee myös negatiivisten ihmisten olon ja ajattelee, että hekin voisivat nähdä ne pienet kiitollisuuden aiheet ympärillään. Silti koen, että kannatti aloittaa tämä. Kannattaisi myös jatkaa tätä siten, että jatkan näiden aiheiden miettimistä omassa mielessäni. Ja lopulta näen sen kiitoksen niissä pienissä, jopa ihan tavallisissa asioissa!

Lopulta on kyse siitä, minkä oven itse valitsee.

Valokuva taltioi muutoksen

30.5.201925.10.2019Ajatuksia elämästä, Blogi, Kuvablogi

Kävin eilen istumassa tovin Helsingin kaupunginmuseossa. Aikomuksena oli ladata kännykän akkua, kun se jostakin syystä alkoi olla lopussa. Sitten jämähdin paikalleni vähän pidemmäksi toviksi.

Siis valokuvat. Tiedättekö, miten ihanaa on katsella valokuvia? Aitoja kuvia jostakin, jostakin uudemmasta tai vanhemmasta. Elämää, katuja, ihmisiä, maisemia, maiseman muutosta. Kaikkea tätä.

Huomasin ikkunalaudalla kaksi kirjaa. Molemmissa oli teksti “mahdollisuus ostaa museon kaupasta hintaan X”. En viitsinyt ensin koskea. Sitten tajusin, että ehkä niitä voi selailla. Otin ensimmäisen kirjan käteen ja uppouduin. Siis mitä ihania kuvia! Katsoin kuvaa, luin kuvatekstin, katsoin kuvaa uudelleen ja ihailin.

Kirjoissa oli kuvia yli sadan vuoden takaisesta Helsingistä. Mustavalkokuvia. Ihania. Helsingin muutos on ollut hurjaa. En tiennyt tai ollut tajunnut, että useita saaria on yhdistetty Helsinginniemeksi lisäämällä maata saarien väliin.

Ehkä jo arvasitkin, kenen ottamia kuvia katselin. Upea valokuvaaja Signe Brander on hienosti taltioitunut muutosta ja ihmisiä.

Kuvia katsoessa mietin, että miksi monta kaunista vanhaa rakennusta on purettu. Miksi vanhaa pidetään rumana? Miksi halutaan tehokkuutta ja isoja kerrostaloja? Osassa Signen kuvista näkee jo tuota muutosta; vieressä vanha matala puutalo ja siinä toisen vieressä jykevä korkeampi kivitalo. Kaupunkialueella halutaan asutusta tiivistää, väistämätön kehitys. Onneksi myöhemmin on myös osattu alkaa arvostamaan vanhaa, eikä kaikkea ole saanut purkaa.

Ajatuksena kuvia katsoessa tuli mieleeni, että onkohan jossakin nähtävillä Helsinginniemen muutos karttapohjalla. Miten kaupunki on ollut aluksi pieni, miten saaria on yhdistetty ja miten Helsinki on vallannut maata naapureista – ihan viimeisimpänä noin kymmenen vuotta sitten Vantaalta ja erityisesti Sipoosta.

Mietin, että pitäisi kirja kädessä käydä katuja läpi ja katsoa, mitä on enää jäljellä.

Yle Signe Brander

Helsinki kuvia Signe Brander

Helsingin kaupunginmuseo Pinterest-sivut Signe Brander

Sairauden ja tapaturman vuosi

30.4.201922.10.2019Ajatuksia elämästä, Blogi

Tämän tekstin alkuperäinen aihe oli kiitollisuuspäiväkirja, jota olen kirjoittanut nyt neljä kuukautta. Huomasin kuitenkin kirjoittavani vaikeista ajoista viimeisen vuoden ajalta. Aihe siis vaihtui lennosta. Nyt kuitenkin mennään kevättä ja mahdollisuuksia kohti!

On ollut vaikea käsittää, että minä joudun kestämään kaiken tämän. Mielialat ovat vaihdelleet epätoivosta, lähes masennuksen kautta myös iloisuuteen. Masentavaa on ollut kaikki tapakit, sairauslomat ja vaikeudet. Iloisia ja kiitollisia hetkiä viime vuonna oli aina ne hetken, kun huomasi terveyden ja kunnon menevän eteenpäin. Ja ne hetket, kun ystävä tai läheinen ihminen kannusti eteenpäin ja iloitsi kanssani.

Kannattaa iloita pienistäkin asioista!
Ne tuo hyvän mielen tullessaan!

Viimeinen hieman yli vuosi on ollut vaikea. Viime vuoden alussa minulla oli endometrioosileikkaus, jonka jälkeen en päässyt fyysiseen työhöni vatsan alueen leikkauksesta johtuen. Kesäkuun alussa kantaluuni murtui, sain tosin diagnoosin vasta heinäkuun lopulla. Tämä on vaikeuttanut elämääni kuukausiksi. Aluksi diagnoosin puutteen vuoksi, sitten keppien, sairauslomien, lihasten surkastumisten ja heikon kunnon vuoksi.. mitä näitä nyt kaikkea tähän on kertynyt.

Vaikeaa oli myös se, kun esimerkiksi kantaluun ja jalan kanssa on tullut takapakkia ja jalka kipeytyi enemmän. Näissä jouduin sitten aina uudelleen sairaslomalla, koska ei ollut järkevä töissä olla rasittamassa jalkaa lisää, kun välipäivinä rasituksen tuoma kipu ei lähtenyt pois. Itkuhan siinä tuli, kun joutui taas uudelleen sairaslomalle. Oikeasti päivien kuluttaminen on rasittavaa, vaikka jonkun mielestäni olenkin lomailemassa. Ei ole lomailemista se, ettei pysty tekemään sellaisia asioita, joita rakastaa eli esimerkiksi käydä luonnossa pitkiä kävelylenkkejä, kulkea metsässä jne..

Hakeuduin marraskuussa yksityiselle fysioterapeutille, jotta saisin jalkani kuntoon. Jalka oli tuolloin ollut noin kuukauden samassa jamassa, eikä oikein vesijuoksukaan enää toiminut. Oli hankala olla. Olen monesti sanonut, että ilman Fysioksen Minjaa, en olisi päässyt jalan kanssa eteenpäin. Toki se, että käyn fyssarilla, ei yksin riitä. Minun täytyy itse tehdä kaikki jumppaohjeet, jotta oikeasti jalan kunnon kanssa pääsee eteenpäin.

Fyssarilla käynti eivät yksin riitä. Jumppaa on myös tehtävä.

Töissä taas olin onnekas ja pääsin tekemään tuotannon labraan tietokoneella töitä. Tämä mahdollistui sillä, että tein KELAn osasairauspäivärahalla osittain töitä. Onneksi sain myös vastuuta ja myös osaamiseni huomattiin. Sain tehdä sellaista projektia, jota kukaan ei ollut siinä vielä tehnyt. Ihan mahtavaa, että minulle uskallettiin antaa vastuuta ja osaamistani hyödennettiin!

Vaikka sairauslomille olen mennyt itkun kautta, olen jälkikäteen aina todennut, että sairausloma on ollut oikea ratkaisu jalan kannalta. Vaikka sitten muutoin sairausloma ei ole kiva asia esimerkiksi rytmittömyyden ja rahallisen korvauksen vuoksi. Sairauslomalla päivärytmissä on pitänyt se, että lapset heräävät aamulla kouluun. Herään siis itsekin samoihin aikoihin yleensä. Lisäksi olen käynyt esimerkiksi vesijumpassa, vesijuoksussa ja mahdollisuuksien mukaan kävelemässä. Kirjojakin on tullut luettua, ehkä joku on sen Instagramissa huomannut.

Ehkä siellä tunnelin päässä on valoa. Vai mitä? Nyt olen siinä vaiheessa, että menen takaisin töihin työeläkeyhtiön ammatillisen kuntoutuksen turvin. Tämä on ihan uusi juttu minulle sekä varmasti monelle muullekin. Olisin toivonut hieman enemmän informaatiota ja mahdollisuutta järjestellä asioita. Tässä vaiheessa asiat olisivat olleet eri tavalla minun näkökulmasta ja olisivat voineet mennä paremmin ja minun lähtökohdista tehtynä.

Ammatillinen kuntoutus mahdollistaa työssä, joko omalla tai jossakin muussa työpaikassa, siirtymisen toisiin töihin johtuen siitä, ettei omia töitä enää voi tehdä sairauden tai vamman vuoksi. Minulla on nyt se tilanne.

Uuden edessä siis.