Virva Lehto

Sairauden ja tapaturman vuosi

Tämän tekstin alkuperäinen aihe oli kiitollisuuspäiväkirja, jota olen kirjoittanut nyt neljä kuukautta. Huomasin kuitenkin kirjoittavani vaikeista ajoista viimeisen vuoden ajalta. Aihe siis vaihtui lennosta. Nyt kuitenkin mennään kevättä ja mahdollisuuksia kohti!

Nainen makaa sohvalla

On ollut vaikea käsittää, että minä joudun kestämään kaiken tämän. Mielialat ovat vaihdelleet epätoivosta, lähes masennuksen kautta myös iloisuuteen. Masentavaa on ollut kaikki tapakit, sairauslomat ja vaikeudet. Iloisia ja kiitollisia hetkiä viime vuonna oli aina ne hetken, kun huomasi terveyden ja kunnon menevän eteenpäin. Ja ne hetket, kun ystävä tai läheinen ihminen kannusti eteenpäin ja iloitsi kanssani.

Kannattaa iloita pienistäkin asioista!
Ne tuo hyvän mielen tullessaan!

Viimeinen hieman yli vuosi on ollut vaikea. Viime vuoden alussa minulla oli endometrioosileikkaus, jonka jälkeen en päässyt fyysiseen työhöni vatsan alueen leikkauksesta johtuen. Kesäkuun alussa kantaluuni murtui, sain tosin diagnoosin vasta heinäkuun lopulla. Tämä on vaikeuttanut elämääni kuukausiksi. Aluksi diagnoosin puutteen vuoksi, sitten keppien, sairauslomien, lihasten surkastumisten ja heikon kunnon vuoksi.. mitä näitä nyt kaikkea tähän on kertynyt.

Vaikeaa oli myös se, kun esimerkiksi kantaluun ja jalan kanssa on tullut takapakkia ja jalka kipeytyi enemmän. Näissä jouduin sitten aina uudelleen sairaslomalla, koska ei ollut järkevä töissä olla rasittamassa jalkaa lisää, kun välipäivinä rasituksen tuoma kipu ei lähtenyt pois. Itkuhan siinä tuli, kun joutui taas uudelleen sairaslomalle. Oikeasti päivien kuluttaminen on rasittavaa, vaikka jonkun mielestäni olenkin lomailemassa. Ei ole lomailemista se, ettei pysty tekemään sellaisia asioita, joita rakastaa eli esimerkiksi käydä luonnossa pitkiä kävelylenkkejä, kulkea metsässä jne..

Hakeuduin marraskuussa yksityiselle fysioterapeutille, jotta saisin jalkani kuntoon. Jalka oli tuolloin ollut noin kuukauden samassa jamassa, eikä oikein vesijuoksukaan enää toiminut. Oli hankala olla. Olen monesti sanonut, että ilman Fysioksen Minjaa, en olisi päässyt jalan kanssa eteenpäin. Toki se, että käyn fyssarilla, ei yksin riitä. Minun täytyy itse tehdä kaikki jumppaohjeet, jotta oikeasti jalan kunnon kanssa pääsee eteenpäin.

Fyssarilla käynti eivät yksin riitä. Jumppaa on myös tehtävä.

Töissä taas olin onnekas ja pääsin tekemään tuotannon labraan tietokoneella töitä. Tämä mahdollistui sillä, että tein KELAn osasairauspäivärahalla osittain töitä. Onneksi sain myös vastuuta ja myös osaamiseni huomattiin. Sain tehdä sellaista projektia, jota kukaan ei ollut siinä vielä tehnyt. Ihan mahtavaa, että minulle uskallettiin antaa vastuuta ja osaamistani hyödennettiin!

Vaikka sairauslomille olen mennyt itkun kautta, olen jälkikäteen aina todennut, että sairausloma on ollut oikea ratkaisu jalan kannalta. Vaikka sitten muutoin sairausloma ei ole kiva asia esimerkiksi rytmittömyyden ja rahallisen korvauksen vuoksi. Sairauslomalla päivärytmissä on pitänyt se, että lapset heräävät aamulla kouluun. Herään siis itsekin samoihin aikoihin yleensä. Lisäksi olen käynyt esimerkiksi vesijumpassa, vesijuoksussa ja mahdollisuuksien mukaan kävelemässä. Kirjojakin on tullut luettua, ehkä joku on sen Instagramissa huomannut.

Tunnelin päässä on valoa.

Ehkä siellä tunnelin päässä on valoa. Vai mitä? Nyt olen siinä vaiheessa, että menen takaisin töihin työeläkeyhtiön ammatillisen kuntoutuksen turvin. Tämä on ihan uusi juttu minulle sekä varmasti monelle muullekin. Olisin toivonut hieman enemmän informaatiota ja mahdollisuutta järjestellä asioita. Tässä vaiheessa asiat olisivat olleet eri tavalla minun näkökulmasta ja olisivat voineet mennä paremmin ja minun lähtökohdista tehtynä.

Ammatillinen kuntoutus mahdollistaa työssä, joko omalla tai jossakin muussa työpaikassa, siirtymisen toisiin töihin johtuen siitä, ettei omia töitä enää voi tehdä sairauden tai vamman vuoksi. Minulla on nyt se tilanne.

Uuden edessä siis.

Kiitollisuuspäiväkirjan tammikuu

Aloitin vuoden alussa kirjoittamaan Kiitollisuuspäiväkirjaa. Ajatuksena oli, että huomaisin kiitoksen aiheet ympärilläni. Toivon itseltäni, että jaksaisin joka päivä kirjoittaa ylös kiitoksen aiheen. Tammikuun aikana kiitollisuutta on riittänyt jokaiselle päivälle. Joskus olen muistanut kirjoittaa kiitollisuuden aiheen vasta seuraavana päivänä, mutta se ei minua haittaa. Joskus se kiitollisuuden aiheen löytäminen on ollut vaikeampaa. Toisinaan niin helppoa, että olisin voinut kirjoittaa pitkän listan sen päiväisiä kiitollisuuden aiheita.

Yritän kiitollisuuden kautta löytää enemmän positiivisuutta elämään. Toivoisin huomaavani sen, miten liittäminen, kiitoksen aiheet ja ilo sekä positiivisuus sitä kautta lisääntyvät. Ilon kautta parempaan elämään!

Lumilla Valkealassa.

Tammikuun kiitoliisuudessa on saanut paljon olla tämä ihana talvi! On ollut käsittämättömän hienoja aurinkoisia, ihania lumisia päiviä täällä Helsingissäkin. Talven ja lämmön, pakkasen ja lumen, ympärillä on paljon ollut minulla itselläni kiitollisuutta. Olen nauttinut talvesta ja lumesta, vaikka jalka kipeänä siitä voisi olla nauttimattakin. Varsinkin, kun jalan kuntoutus on menossa, ei takapakkeja tai liukastumisia olisi kiva joutua kokemaan.

Kiitollisuutena olen myös löytänyt sen, että tosiaan pystyn kävelemään omin jaloin, ilman kahta lisäjalkaa eli keppejä. Niistä luovuin ennen joulua ja vein Malmin apuvälinevarastolle ne tammikuussa takaisin. Kiitollisena siitä, että sain niitä käyttää, mutta myös kiitollisena, etten enää joudu niitä käyttämään.

Myös ihanat omat tytöt tuovat kiitollisuutta, toki myös välillä harmaita hiuksia. Mutta yleensä olen onnellinen heistä. Myös ihana työkaveriystäväni, jonka kanssa voidaan jakaa asioita, on ollut tärkeä. Kaikkien kanssa ei pääse samalle levelille.

Lue kaikki tähän mennessä kirjoitetut kiitollisuuden aiheet täältä!

Pienistä puroista..

Rahasta puhuminen on ollut pitkään tabu. Moni ei halua keskustella omista kulutustottumuksista. Rahan kuluttaminen ja rahan säästäminen on aiheita, joista on vaikea puhua. Ainakaan sitä itse aiheutettua vaurastumista, omaa hyvää taloudenpitoa, ei saa kuuluttaa ääneen. Omalla työllä, omalla yrityksellä tai omalla viisaudella ei saa rikastua. Mieluummin rikastut Lotossa. Se on luvallista! Mutta kateutta siitäkin saa.

Kuvassa erilaisia kolikkokasoja. Vasemmalla reunalla pienempi kasa, välissä kolme oikealla suurenevaa rahakasaa ja oikealla kaikista suurin rahakasa. 

Kuva: PixaBay, kschneider, Vapaaseen kaupalliseen käyttöön , Nimeämistä ei edellytetä.
Pienistä puroista kasvaa iso virta.

Miten pienillä teoilla voi säästää rahaa?

Taannoin Osuuspankin blogissa Project Maman Katja Lahti kirjoitti: “Typerät talousvinkit kiristävät hermoja.” Luin blogitekstin mielenkiinnolla. Itse olen aina ajatellut, että pienistä puroista tulee se iso virta, iso joki, iso järvi. Ostamalla kahvin päivässä tai jättämällä sen ostamatta voi käyttää rahansa tai säästää sitä.

Lainaus: “Mulla meinaa lähteä taju kun kuulen näitä ”älä käy kampaajalla vaan anna hiustesi kasvaa” -vinkkejä. Keskituloiselle sellaiset on ihan älyttömiä. Jos kohtuullisesti toimeentulevan ihmisen täytyy miettiä, onko hänellä varaa kolmen euron kahviin, on ongelma jossain muualla.

Katja Lahti, Project Mama, OP Blogi

Pulla 2 €.
Kahvi 2 €.
Erikoiskahvi 4€.
Energiajuoma 3 €.
Suklaapatukka 0,50 €.

Yksi tai useampi näitä. Monestiko päivässä ostat näitä tai muita “haluan ostaa, mutta en tarvitse” tai “tekee mieli” -tuotteita? Onko kyse siitä, että tarvitsen sen vai haluan sen hetken mielijohteesta? Tai ehkä olen työpäivän jälkeen nälissäni. Tekee mieli saada jotakin suuhun ja ostaa jotakin, mitä ei oikeasti tarvitse.

Rahan säästö tai rahan kuluttaminen. Jokainen tekee omia valintoja. Jos ostaa kerran työpäivässä 2 € maksavan kahvin, tulee työpäivien (21 työpäivää/kk, 11 kk töitä, koska 1 kk lomaa) aikana kahville hintaa jo 462 € vuodessa.

Useimmat juovat kuitenkin kahvin kahdesti päivässä ja hintaa tulee tuolloin 924 €/vuosi.

Jos juot erikoiskahvia hinnaltaan 4 € ja ostat sitä kerran työpäivässä, tulee vuodessa kahville hintaa jo 1848 €.

Ostamalla kaksi kertaa työpäivässä 4 € maksavan erikoiskahvin menee rahaa jo 3696 € vuodessa.

Eikö vain, että pienistä puroista tulee iso virta? Helppo on sillä pienellä hetkellä pistää se pieni summa (2-4 €) siihen kahviin, energiajuomaan, limsaan, suklaapatukkaan, pullaan tai ihan mihin tahansa, jota tulee ostettua monesti päivässä tai vaikkapa näitä kaikkia tai osaa näistä. Laskemalla ne omat pienet purot, voi jo säästää hurjasti!

Mistä lisää rahaa?

Julia Thurén kertoo säästäneensä 10 000 euroa vuodessa, joista 4000 euroa tuli sillä, että hän teki lisätöitä. Eli käytännössä säästettävä summa oli 6000 euroa. Hän kertoo jättäneensä kahvilassa ostamasta pullan tai erikoiskahvin. Lopulta jättänyt vaatteiden oston ja kampaamossa käynnin. Myöskin pyörä on tullut tutummaksi, kun kulkeminen on sujunut pyörän selässä auton tai julkisen liikenteen sijaan. Tässäkin esimerkki siitä, että pienistä puroista, mutta myös vähän suuremmista kertyy iso summa.

Facebookin Vauras nainen-ryhmässä syntyi keskustelua Thurénin säästämisestä. Moni sanoi, ettei voi millään säästää tällaisia summia kuussa eli siis 500 €/kk. Uskon, että moni pääsisi tuohon summaan tai pienempään siten, että katsoisi tarkemmin, mitä ostaa kaupoista. Ja kuinka monesti viikossa käy ostoksilla tai ruokakaupassa. Mitä enemmän tai suunnittelemattomasti käyt kaupoissa, sitä helpommin niistä tarttuu mukaan heräteostoksia.

Oletko katsonut kaikkia kuittejasi kuukauden tai vuoden ajalta? Onko kaikki ostot tarpeellisia? Monestiko viikossa käyt kaupassa?

Onko sinulla ostoslista?

Kun menen kauppaan, minulla on ostoslista. En osta ostoslistan ulkopuolelta muuta kuin kelta-, oranssi- tai punalappuisia tuotteita. Niitäkin harkiten! En osta, jos en tarvitse tai tuote ei ole sellainen, että voisin sitä muutoinkin ostaa. En ole mikään yli-ihminen, minäkin teen välillä heräteostoksia, mutta minimoin nämä sillä, että käyn harvoin kaupassa ja ostoslistan kanssa.

Lopuksi. Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta säästää. Vuokraan, kulkemiseen tai laskuihin menee jo sen verran rahaa, että täytyy lopun rahan käyttöä miettiä tarkoin, eikä säästöön jää siltikään välttämättä mitään.

Käytkö Nuuksiossa kevättalvella?

Lähiluontomatkailu on kivaa. Sinne pääsee helposti, nopeasti ja kesällä sekä talvella. Tällä kertaa lähdimme kävelemään talvisessa luonnossa Nuuksioon. Kaunis aurinkoinen talvinen päivä houkutteli kiertämään pidemmän reitin. Välillä paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Ennen luontoon lähtöä mietimme kotona millainen päivä on tulossa. Talvisena päivänä aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin. Valoisia tunteja ei ole tarjolla koko vuorokautta, siksi se vaikuttaa myös reittivalintaan, sillä kovin pitkälle reitille ei kannata lähteä ilman sopivia varusteita. Lisäksi oma tai muiden mukaan lähtevien kunto, omat luontokokemukset ja -taidot sekä retkiruoka näyttelevät merkittävää osaa.

Säänmukainen varustus on tärkeää luontoon lähdettäessä.

Riettien suunnittelussa on hyvä miettiä omaa varustusta. Tarvitsenko lumikengät vai pääsenkö tavallisilla talvinkengillä? Tarvitsenko nastat kenkiin, onko liukasta? Lisäksi on varustauduttava hieman enemmällä vaatemäärällä – toisaalta kävellessä tulee lämmin ja siksi liikkuessa ei tarvitse pukeutua niin paksusti. Siksi mukaan olisi hyvä ottaa lisävaatekerros pysähdyspaikalle. Kun liike pysähtyy ja kylmä hiipii kehoon, voi silloin pukea lisävaatekerroksen päälle lämmittämään.

Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018

Talvella reitit voivat jäisiä ja ikävän liukkaita, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvet ovat välillä vaihtelevia ja säätilan mukaan joko sulaa tai tulee uutta lunta. Kävely tuleekin ottaa rentona menona, ei niinkään suorituksena. Hyvät kengät jalassa pääsee mukavasti liikkeelle. Minä hankin viime talvena itselleni nastalliset talvinkengät. Viime keväänä Nuuksion reitillä oli helppo kävellä siten, että jaloissa oli nastakengät. Ne pitivät hyvin maata vasten, eikä ollut koko ajan pelkoa liukastumisesta. Kävelyvauhti tulee toki olla silti kelin mukaista. Tuolloin valitsemamme reitti oli kauttaaltaan muidenkin käyttämä, mutta paikoin todella liukas sekä nousua ja laskua oli jonkin verran.

Nastakengät auttavat liukkailla keleillä.
Blogin kirjoittaja Virva Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Blogin kirjoittaja Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Etelä-Suomen kevättalvissa luontomatkailu on mitä mainioin harrastus. Mikä sen kivempaa kuin liikkua hangella kevätauringon paistaessa? Sitten voi välillä paistaa vaikkapa makkaraa ja vaahtokarkkeja ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Pysähtyessä on hyvä olla mukana lisäkerros vaatetta. Minulla se on usein untuva- tai fleecetakki, jonka laitan tuulitakin alle.

Korpikierros-kyltti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Korpikierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Toiseen suuntaan kyltti onkin Korpinkierros.
Korpinkierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Tällä kertaa kiersimme Nuuksiossa Korpinkierroksen vai Korpikierroksen – riippuen kyltistä. Ovat muuten ihan toisiaan lähellä nämä opasteet, tosin eri suuntiin. Ehkäpä se kierros on toiseen suuntaan eri nimellä kuin toiseen? 😉 Vai olisiko sittenkin vain sattunut pienoinen erehdys kyltin tekijällä! 🙂

Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnossa liikkuminen on mielelle ja omalle hyvinvoinnille hyväksi. Se rauhoittaa. Siellä voi hiljentyä. Siellä voi katsella kauneutta. Mitä ihmeellisempiä pieniä asioita voi nähdä, kun avaa silmänsä, hidastaa vauhtia, katselee ympärillensä ja ihmettelee. Älä ota suorituksena luonnossa liikkumista. Ota se nautintona, hidastuksena elämään ja kiireeseen.

Älä kiirehdi. Nauti luonnosta. Ota makuuasento ja katsele taivasta.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.

Korpinkierros on osa Nuuksion luonnonsuojelualuetta Espoossa. Se on pituudeltaan 6-7,2km riippuen, mitä reittikohtaa kuljet. Reitti on merkattu kokonaisuudessaan keltaisin reittimerkein ja se on haastava. Olimme reitillä koko perheellä eli minä, mies ja tyttäremme tuolloin iältään 8 vuotta ja 10 vuotta. Yhteensä meillä meni reitillä noin 5,5 tuntia, koska vauhti oli tosiaan hidas ja pysähdyimme siellä täällä sekä makasimme välillä lumen päällä ääniä kuunnellen ja taivasta katsellen. Lapsemme ovat tottuneet kävelemään luontopoluilla. Eniten luonnossa liikkumista olemme harrastaneet Kolin huikeissa maisemissa ja täällä pääkaupunkiseudulla.

Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa  nuotiolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Olennaisena osana luontoretkeä kuuluu tietenkin ulkona syöminen. Meillä yleensä mukana on makkaraa ja/tai nakkeja, karjalanpiirakkaa (on muuten tajun hyvää nuotiolla lämmitettynä!), kuumaa teetä, jotakin naposteltavaa ja vaahtokarkkeja (lähinnä lapsille – minäkin tosin paistelen niitä muutaman!). Luonnossa kaikki maistuu aina paremmalta!

Grillipihdit on kätevä varuste ruoan kääntämiseen ja nostamiseen arinan päältä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungosta ja kolosta siinä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungolta.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva jäästä ja jääkiteistä.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Lukeminen

Tykkään lukea. Olen aina tykännyt lukea, mutta jossakin välissä lukeminen jäi kaikenmoisten kiireiden välissä. Lisäksi eri opiskelujen aikana oli niin paljon kaikkea muuta lukemista, ettei enää huvittanut lukea muita kirjoja sen lisäksi. Uskoin kuitenkin siihen, että vielä tulee se aika, kun on mahdollisuus ja aikaa lukea jälleen!

Kirja kuvattuna sivusta siten, että keskiosan sivut taivutettu keskelle sydämenmallisesti. Kuvan ottanut Virva Lehto.

Oman lukemisen on tavallaan opettanut isäni, miksei myös äitini omalla myötävaikutuksellaan. Isäni, ei akateemisena ihmisenä, vei meidät sisarukset aina kirjastoon. Muistelisin, että kävimme siellä useana päivänä viikossa. Isä käytti aikansa lukemalla lehtiä lehtilukusalissa ja me lapset käytimme aikamme lastenosastolla. Myöhemmin tietenkin osasimme mennä kirjastoon myös itse, kun matkaa sinne oli noin 1,5km ja sen hurautti nopeasti koulun jälkeen tai yläasteella ollessa kirjastossa saattoi käydä koulun jälkeen. Äiti tietenkin on vaikuttanut sillä, että akateemisena ihmisenä on kehottanut meitä lapsia lukemaan.

Isä opetti käymään kirjastossa, vaikkei muistini mukaan isä itse ole koskaan lukenut juurikaan kirjoja.

Vuoden vaihtuessa vuoteen 2017 tein itselleni toiveen (En lupausta! En usko uuden vuoden lupauksiin.), että saisin lukea kirjan viikossa. Ajatuksena oli, etten laske mukaan lapsille luettuja kirjoja. En laskenutkaan. Kirjasin kaikki lukemani kirjat Google Docsiin, jotta jäisi muisto siitä, mitä olen lukenut ja pysyisin laskuissa kirjamäärästä. Sain luettua 34 kirjaa; nämä siis kirjoja, joita luin pelkästään itselleni. Ei siis ihan yhtä kirjaa viikossa, mutta mielestäni varsin hyvä alku. Tuolloin en ollut vielä oikein löytänyt äänikirjoja, saati sitten niitä ei paljoa edes ollut. En pettynyt tulokseen, vaikken päässyt siihen, mitä olin toivonut, en siis luvannut lukea.

Vuonna 2017 toiveena oli lukea 52 kirjaa. Lue yläpuolelta pääsinkö tavoitteeseen!

Tuli uusi vuosi. Se oli vuosi 2018. Asetin itselleni täysin saman tavoitteen kuin vuonna 2017 eli ajatus oli lukea yksi itselle luettu kirja viikossa (mielessäni ajattelin aikuisten kirja). Olin päässyt jo lukemisen vauhtiin. Tykkäsin lukemisesta ja nautin siitä ajasta. Kirjaan uppoutuminen on niin ihanaa!

Pääsin lukemisessa vauhtiin. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan jälleen kerran Google Docsiin. Sinne oli helppo numeroluettelolla kirjata kirjailija ja kirjan nimi. Harmittaa jälkikäteen, etten kirjannut sivujen määriä. Löysin vuonna 2018 myös äänikirjat, tosin niitä meni varmaan alle kahden käden sormien verran eli alle 10! Lisäksi tietenkin luin lapsille sillä meillä luetaan kirjoja viikottain päivisin ja jokaisena iltana iltasatu 15min – 1 tunti. Välillä (useimmiten mies) luetaan Aku Ankkaa, välillä kuunnellaan äänikirjoja, sitten saatan lukea runoja iltasatukirjan lisäksi. Mielestäni kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen on tärkeää!

Kaiken tyyppisten kirjojen lukeminen on tärkeää!

Lukeminen veti mukanaan. Sain paljon luettua. Pääsin tulokseeni eli vähintään kirja viikossa eli olisi tullut lukea se 52 aikuisten kirjaa. Arvaatko montako luin? Joulukuussa tajusin, että kirjojen lukemiseen on kätevä sivusto nimittäin GoodReadsin. Kirjasin sinne kaikki vuonna 2018 lukemani kirjat parin päivän aikana. Joku jäi ilmeisesti välistä, sillä oikeasti ehdin lukea 98 kirjaa, kun GoodReads sanoo luettuja kirjoja olleen 97 kirjaa.

Ylitin tavoitteeni luettujen kirjojen määrässä vuonna 2018.

Siispä vaihtui jälleen vuosi. Olemme nyt vuodessa 2019. Arvaat jo varmaan, että tavoitteeni on jälleen se sama eli yksi kirja viikossa. Nyt tosin aion merkata luetuiksi myös kaikki kirjat, mitä luen lapsille. Uskon tosin, että tänä vuonna tulee vähemmän luettua lapsille, koska molemmat lapseni ovat innostuneet lukemaan! Vanhempi haki ennen joulua 40 varattua kirjaa Helmet-kirjastosta, nuorempi taas otti 18 kirjaa hyllystä joulun jälkeen. Lukeminen siis jatkuu.

Jos haluat seurata lukemistani GoodReadissa, niin tervetuloa seuraamaan!

Luonnonsuojelualue Slåttmossen Helsingissä – siis mikä?

Lähimatkailu. Lähiluonto. Luonnonsuojelualue. Onko Helsingissä sellaista?

Slåttmosenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Tämä Slåttmossenin luonnonsuojelualue sijaitsee Jakomäessä Helsingissä. Se on piilotettu aarre, jota ei monikaan tiedä, eikä koe luonnonsuojelualueena. Tänne on todella helppo tulla. Autolla pääsee Somerikkotieltä Jakomäen koirapuiston parkkipaikalle, josta lähtee luontopolku metsään. Somerikkotiellä on myös Helsingin ja Vantaan bussien pysäkit eli jalkapelillä pääsee sinne myös kätevästi.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä.

Alue on rahoitettu luonnonsuojelulailla. Ohjeet alueen käyttöön löytyy Somerikkotien parkkipaikalta lähtevän reitin kohdalta. Tästä täytyy kävellä hetki metsän sisään, jotta löytää pitkospuun päät kahteen eri suuntaan. Kiertämällä nämä aina joko vasempaan tai oikeaan kaartaen riippuen kummalta puolelta lähdet kulkemaan, pääset taas takaisin lähtöpisteeseen.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Luonnossa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Luonto elää kiertoelämää. Täällä kasvaa lakkaa tai hillaa tai suomuurainta, millä nimellä sitä haluaa kutsua. Täällä on suota, tuntuu kuin olisi jossakin kauempanakin. Sitten huomaa Porvoon moottoritien huminan ja muistaa olevansa Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Toki Vantaan raja on ihan kivenheiton päässä.

Slåttmossenin luonnonsuojelualueen pitkospuut.

Alueella on 700 metrin verran pitkospuita. Niitä pitkin on helppo kävellä. Vaikeampaa on mennä, jos on keppien kanssa liikenteessä, kuten minä olin. Asettamalla kepit oikein pitkospuille, onnistuu kävely myös vähän heikkojalkaisemmallakin. Vaunuilla tai pyörätuolilla näille pitkospuille ei ole menemistä. Tästä pienestä matkasta tulee kiva pieni kierros.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin puita ja linnunpönttö
Sieniä Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Syksyn värit olivat tulleet myös tänne luontopolulle. Erilaisia kasveja alueelta löytyy useita. Valitettavasti en ole kovin hyvä luonnontuntija, enkä tunnista kovinkaan erilaisia kasveja – mänty ja kuusi sentään erotan. 🙂

Katso vielä lopuksi tämä video Slåttmossenin alueelta.

Siirry sivun alkuun

Tykkäsitkö teksteistä? Seuraa minua!