Artikkeli on tehty mukaillen Ihmisen ääni -podcastin Osmon jaksoa. Tämän artikkelin kirjoittamisessa on käytetty apuna tekoälyä. Kuuntele Ihmisen ääni -podcastin metsänomistaja Osmon jakso Spotifysta tai Apple Podcasteista. Ihmisen ääni -podcast avaa ikkunan metsänomistajan maailmaan.

Ihmisen ääni -podcastin tuoreessa jaksossa on vieraana Osmo Palosaari. Hän on oulaislaisen moniosaajan, joka toimii maatalousyrittäjänä, metsätalousyrittäjänä, metsäkoneurakoitsijana ja Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Osmo avaa yrityksensä tarinaa ja toimintaa laajasti. Osmo on metsätalouden monitaituri jo yli 40 vuoden ajalta!

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Jakson yhteydessä esitettävät kuvat eivät liity Osmon metsiin.

Monipuolinen Metsäsuunnittelu Hollanti Oy

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy perustettiin vuonna 2003, ja sen toimipaikka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Oulaisissa. Yritys on kasvanut merkittäväksi toimijaksi metsäalalla Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla, palvellen aktiivisia asiakkaita viidessätoista kunnassa. Metsäsuunnittelu Hollanti on erityisen ylpeä tarjoamastaan täyden palvelun paketista, joka kattaa kaikki metsäalan tarpeet saman katon alta.

Yrityksen kolme metsätalousinsinööriä, joista yksi on toimitusjohtaja Noora Impola, muodostavat pätevän ja sitoutuneen tiimin. Liikevaihto on vahvistettu olevan 2,2 miljoonaa euroa, ja Osmo Palosaari vihjaa kasvusta, joka saattaa tuoda luvun vielä hieman ylöspäin. Sopimusurakoitsijoita Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:lla on viidestätoista kahteenkymmeneen, kattamassa monipuolisesti metsä- ja maarakentamisen osa-alueet.

Osmo Palosaari on Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n hallituksen puheenjohtaja omistaen tällä hetkellä 80 prosenttia yrityksen osakkeista. Hänen vahva sitoutumisensa yritykseen näkyy paitsi omistusosuudessa myös aktiivisena roolina liiketoiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n palveluvalikoima on laaja, kattaen alkuvaiheen metsäsuunnittelusta tila-arvioihin. Yritys on erikoistunut myös puukauppaan, puunkorjuuseen, suometsien hoitoon ja metsäteiden perusparantamiseen. Palosaari korostaa, että heidän palveluissaan korostuu metsään liittyvä monipuolisuus ja tehokkuus.

Tulevaisuuden tavoitteet ja kasvu

Osmo Palosaari avaa podcastissa myös yrityksen tulevaisuuden näkymiä ja tavoitteita. Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n vahva asema alueellaan ja monipuolinen palveluvalikoima asettavat pohjan jatkuvan kasvun tielle. Palosaari korostaa yrityksen sitoutumista asiakkaisiin ja alansa kehitykseen.

Virva Lehto jatkaa keskustelua kysyen syvemmin Osmo Palosaarelta tämän näkemyksiä metsänomistajuudesta, metsätalouden haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. Ihmisen ääni -podcast jatkaa kuulijoidensa viemistä kiinnostaviin ihmisiin ja tarinoihin, tällä kertaa metsämaailman syövereihin Osmo Palosaaren opastuksella.

Laaja metsäkokemus

Osmo Palosaaren metsätalouden juuret ovat vahvasti kiinni Oulaisissa Ahonpäässä. Kaikki hänen omistamansa metsät sijaitsevat hänen tilansa ympärillä, alle kymmenen kilometrin säteellä. Metsäkoneurakoitsijana ja metsäpalveluyrittäjänä Palosaari on laajentanut metsäomaisuuttaan. Alun perin 164 hehtaarin tila on kasvanut tilakauppojen myötä 240 hehtaariin. Palosaaren tila ei rajoitu pelkästään metsään. Maatalousyrityksenä tilalla on myös peltoviljelyä. Lisäksi tilalla on omaa peltoa 40 hehtaaria ja 30 hehtaaria vuokramaata. Metsämaasta suurin osa on nykyisten jatkuvan kasvatuksen piirissä.

Isän evakkotausta ja perintö

Isän historiassa on tarina evakkotaipaleesta ja tilan hankkimisesta valtion obligaatioilla. Evakkona Kuusamosta tulleiden tilat olivat jääneet venäläisten omistukseen, ja isä oli ostanut uuden valtion obligaatiolla. Vuonna 1987 tila siirtyi Osmolle, ja näin alkoi hänen vastuunsa metsäomaisuudesta.

Metsänhoitoon liittyvät muutokset vuosien varrella heijastuivat myös Palosaaren tarinaan. Isän aikana koko tilan metsät oli asetettu hakkuukieltoon, ja kun se päättyi vuonna 1982, isä investoi metsäpuolen kalustoon. Palosaari itse aloitti metsurin hommat moottorisahalla jo vuonna 1977 tai 1978. Isänsä jatkuvan kasvatuksen filosofiaan Palosaari suhtautui kunnioittavasti ja päätti jatkaa samaa linjaa.

Palosaaren isä oli halunnut siirtyä jatkuvan kasvatuksen piiriin jo 1970-luvun alusta, mutta siihen liittyvät rajoitukset aiheuttivat hankaluuksia. Piirimetsälautakunta asetti tilalle kymmenen vuoden hakkuukiellon, koska isä ei suostunut kaatamaan kaikkia tukkipuita pois ja muokkaamaan metsää uudelleen.

Metsänhoitoa sanktioiden jälkeen

Hakkuukielto päättyi vuonna 1982, ja sen jälkeen tilan metsiä ei yläharvennettu isän toimesta. Isä noudatti lakia ja uskoi siihen, koska halusi välttää uusia sanktioita. 

Jatkuvan kasvatuksen vahvuudet näkyvissä

Osmo Palosaari toteaa, että isänsä oli oikeassa valitessaan jatkuvan kasvatuksen, ja tätä perinnettä Palosaari itse jatkoi. Metsäomaisuus on kasvanut ja kehittynyt, ja nykyään näkyy selvästi, että jatkuvan kasvatuksen valinta oli pitkällä aikavälillä menestyksekäs.

Alaharvennus ja yläharvennus – mitä ne ovat?

Alaharvennus ja yläharvennus ovat käsitteitä, jotka liittyvät metsänhoidon eri käytäntöihin. Alaharvennus viittaa siihen, että tavoitteena on säilyttää tasaikäinen metsä. Tällöin hoitohakkuissa poistetaan pääasiassa alapuustoa, antaen enemmän tilaa suuremmille puille. Lopulta tämä johtaa päätehakkuuseen ja metsän uudistamiseen.

Toisaalta, yläharvennus liittyy eri-ikäisrakenteiseen metsään ja jatkuvaan kasvatukseen. Tässä tavoitteena on säilyttää metsä jatkuvasti uudistumiskykyisenä, eikä suoriteta perinteistä päätehakkuuta. Uudistuminen tapahtuu luontaisesti alikasvuksesta.

Metsäalan oppi ja kokemus

Osmo Palosaari kertoo saaneensa metsäoppia sekä kouluista että elämänkoulusta. Hän kävi Haapajärven maatalousoppilaitoksen viljelijälinjan, jossa opiskeli myös metsäalaa. Palosaari korostaa, että vaikka kouluopetus oli tärkeää, todellinen oppi tulee käytännön kokemuksista. Yrityksen perustamisen myötä hän sai myös arvokasta käytännön oppia metsätaloudesta ja sen monimuotoisuudesta.

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n synty

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy perustettiin vuonna 2003, alun perin Jouko Hollannin toimesta. Vuonna 2010 perustaja menehtyi vakavan sairauden seurauksena, jättäen yrityksen tilanteeseen, jossa oli päätettävä, jatkuuko toiminta vai ei. Palosaari, joka omisti pienen osuuden yrityksestä ja toimi hallituksen puheenjohtajana, päätti jatkaa ja ostaa enemmistön yrityksestä. Tämä päätös osoittautui menestykseksi, ja liikevaihto kasvoi merkittävästi.

Jatkuvan kasvatuksen tuleminen

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy:n tarina sai uuden suunnan vuonna 2014, kun Suomessa muuttui metsälaki ja jatkuva kasvatus tuli sallituksi hoitomuodoksi. Tämä muutos toi mukanaan voimakkaan kysynnän jatkuvan kasvatuksen osaamiselle. Vaikka yritys ei aluksi kiirehtinyt markkinoille, luontainen kysyntä kasvoi asiakkailta, jotka välttivät avohakkuuta. Metsäsuunnittelu Hollanti Oy vastasi tähän kysyntään tarjoamalla osaamistaan ja palveluitaan.

Lainsäädännön muutoksen myötä yritys panosti voimakkaasti jatkuvan kasvatuksen osaamiseen ja toimijoihin. Palosaari kertoo, että nykyään 30-40 % yrityksen puusta tulee jatkuvan kasvatuksen hakkuiden kohteista. Tärkeänä huomiona on, että tämä osuus ei ole yrityksen aktiivista tuputtamista asiakkaille vaan luonnollista kysyntää. Monet uudet asiakkaat, jotka eivät aikaisemmin olleet tehneet metsäomaisuudelleen mitään, kääntyivät yrityksen puoleen kiinnostuneina jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksista. Erityisesti perikunnat ja suvut, joilla oli vahva käsitys puun arvosta, olivat joukossa.

Metsäsuunnittelu Hollanti Oy on osoittanut, että jatkuvan kasvatuksen ottaminen mukaan on avannut uusia mahdollisuuksia ja asiakasryhmiä metsätaloudelle. Palosaari korostaa, että yritys ei pyri aktiivisesti myymään jatkuvaa kasvatusta vaan vastaa kysyntään. Tulevaisuuden suunta näyttää valoisalta, ja Metsäsuunnittelu Hollanti Oy jatkaa rooliaan jatkuvan kasvatuksen edelläkävijänä Suomen metsätaloudessa.

Naapurista oppia

Osmo muistelee naapurissaan asunutta ammattimetsuria, jonka työskentelyllä oli syvällinen vaikutus hänen omaan ajattelumalliinsa metsänhoitoa kohtaan. Naapurin metsuri, entinen Kajaaniyhtiön työntekijä, oli erikoistunut yläharvennukseen ja keskittynyt puuston monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tämä naapurin mies oli erilainen. Hän ei vain hakannut aukkoja taloudellisen tarpeensa vuoksi, vaan hänellä oli visio säilyttää metsän terveys ja jatkuvuus. Kun hän kaatoi suuren tukkirungon, hän samalla istutti tilalle kaksi tai kolme tainta varmistaakseen seuraavan sukupolven kasvun.

Oman yrityksen kautta opittua

Osmo jatkoi metsätalouden opiskeluaan myös yrityksensä kautta. Työskennellessään Hollanti-yhtiön palveluksessa hän havahtui tilanteeseen, missä metsän monimuotoisuus ja eri-ikäisrakenne olivat avainasemassa. Yläharvennus oli toteutettava vastuullisesti, ja Osmo huomasi, että tämä ajattelumalli oli linjassa hänen naapurinsa opetusten kanssa. Lisäksi Osmo ymmärsi, että metsätalous on myös liiketaloutta: kuluja on oltava vähän ja tuloja enemmän, jotta metsätalous olisi kannattavaa.

Omat metsät

Osmo kertoo, että osa hänen metsistään on jo käynyt läpi erilaisia hakkuita ja alaharvennuksia. Hän näkee päätehakkuun parhaaksi vaihtoehdoksi tietyille alueille, joilla alikasvus on hävinnyt ja metsän uudelleenrakentaminen on tarpeen. Osmo korostaa taimikonhoidon merkitystä jatkuvassa kasvatuksessa ja pyrkii välttämään puupellon kaltaista yksitoikkoista metsäalaa. Osmon oma tavoite on tehdä omista metsistä lopulta jatkuvan kasvatuksen metsiä, opetellen sitä jo taimikon istutusvaiheesta alkaen.

Luontoarvot

Osmo kertoo, että vuonna 2022 metsien PEFC-sertifikaatin päivityksessä tuli uusia vaatimuksia luontoarvojen suhteen. Esimerkiksi säästöpuiden määrä nousi 20 kappaleeseen hehtaarilta, joista 10 pitää olla eläviä ja 10 kuolleita puita. Lisäksi muuttui elävien puiden rinnankorkeusläpimitta 15 senttimetriin. Uudistetussa PEFC-sertifikaatissa suositellaan tekopökkelöiden tekemistä. Poimintahakkuita saa tehdä vesistöjen äärellä, mitä on tehty jo jatkuvassa kasvatuksessa. Lisäksi yli kaksi metriä leveiden purojen varteen jätetään viiden metrin suojakaita. Avosoiden reunaan jätetään 10 metriä suojakaistaa. 

Metsänhoidon vaikutukset riistan hyvinvointiin

Osmo näkee luontoarvojen säilyttämisen jatkuvassa kasvatuksessa luontaisena osana metsänhoitoa ja korostaa erityisesti monimuotoisuuden tukemista. Esimerkiksi riista ja metsäkanalinnut viihtyvät hyvin peitteisessä metsässä. 

Osmo kertoo, että heidän metsähakkuitaan on arvioitu myös riistanhoitopiirin toimesta, erityisesti alikasvuston osalta. Hän sanoo, että alikasvuston määrällä on todettu olevan merkittävä vaikutus riistan ja metsäkanalintujen hyvinvointiin. Tämä korostaa jatkuvan kasvatuksen positiivisia vaikutuksia metsän ekosysteemiin.

Luonnontuotteiden kestävä hyödyntäminen

Keskustelu siirtyy luonnontuotteiden kestävään hyödyntämiseen metsässä. Osmo painottaa, että marjat, sienet ja muut luonnontuotteet viihtyvät parhaiten jatkuvan kasvatuksen metsissä. Hän mainitsee sertifikaattipäivityksessä korostetun tarpeen kestävälle hyödyntämiselle, mikä on ollut jatkuvan kasvatuksen ohjeissa jo pitkään.

Metsän siirtäminen jatkuvan kasvatuksen piiriin

Osmo näkee metsäpalstojen siirtämisen jatkuvan kasvatuksen piiriin tehokkaana luonnonsuojelutoimenpiteenä. Hän korostaa, että tämä käytäntö jo sinällään täyttää luonnonsuojelutavoitteet ja edistää hiilensidonnan varmistamista. Osmo näkee tämän olevan vastaus ilmastopaneelin esittämiin tavoitteisiin lisätä luonnonsuojelua.

Jatkuvan kasvatuksen rooli virheiden ehkäisyssä

Osmo pohtii metsäkadon ja ilmastohaasteiden yhteyttä metsäpolitiikkaan, kun nyt halutaan suojella 30 % metsistä. Hän nostaa esiin mahdolliset virheet metsänhoidossa, kuten turhan avohakkuun tuoreilla ja lehtomaisilla kankailla. Hän näkee, että jos jatkuvaa kasvatusta olisi käytetty jo aiemmin näillä alueilla, voisi ajatus olla toinen. Ohjeistus on ollut aiemmin metsien kasvatuksessa tasaikäinen metsä, jota ohjetta metsänomistajat ovat perinteisesti noudattaneet, mutta vuoden 2014 metsälain muutokset ovat tuoneet uuden tilanteen.

Kasvupohjan merkitys jatkuvassa kasvatuksessa

Osmo sanoo, että jatkuvassa kasvatuksessa kasvupohjalla on merkitystä. Sillä tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat ja kuivahkot kankaat ovat niitä alueita, joilla jatkuva kasvatus on mahdollista. Näissä paikoissa metsää voidaan hakata siten, että siirrytään jatkuvan kasvatuksen malliin.

Alikasvos nousee keskeiseksi kriteeriksi, kun pohditaan siirtymistä jatkuvan kasvatuksen käytäntöihin. Osmo huomauttaa, että aikaisemmat käsittelyt voivat vaikuttaa päätökseen. Jos metsää on alaharvennettu useasti, jatkuvan kasvatuksen metsänhoito voi olla vaikeaa. Alikasvos ja sen määrä ovat keskeisiä tekijöitä päätettäessä, milloin on mahdollista siirtyä eri-ikärakenteiseen (jatkuvaan kasvatukseen).

Osmo kertoo tilanteesta, jossa metsässä on eri-ikärakenteisuutta, mutta alikasvusta ei ole. Tässä tilanteessa pohjapinta-alan pudottaminen voi antaa valoa metsälle, ja jatkuvaa kasvatusta voidaan harkita.

Osmo korostaa, että päätös siirtyä jatkuvan kasvatuksen käytäntöihin ei ole yksiselitteinen. Se vaatii huolellista harkintaa ja riippuu monista tekijöistä, kuten maapohjasta, metsän käsittelyhistoriasta ja nykyisestä rakenteesta. Hän painottaa, että vaikka alikasvosta ei aina tarvita, monimuotoinen metsärakenne ja eri-ikäisrakenteisuus voivat luoda otollisen tilanteen jatkuvan kasvatuksen käyttöönotolle

Männyn suojauspuuhakkuu kuivalla kankaalla

Osmo kertoo, että jatkuvaa kasvatusta voidaan soveltaa myös kuivalla kankaalla. Hän kertoo saaneensa hyviä tuloksia aikaan, kun on käytetty männyn suojauspuuhakkuumenetelmää. Näitä kohteita hakataan kesällä. Suojuspuuna voidaan jättää esimerkiksi kuusta, vaikka ympäristö olisi kuivaa. Hän viittaa tutkimukseen, jossa Itä-Suomen yliopiston Kari Pasanen on tutkinut tätä menetelmää. Hakkuumenetelmän avulla luodaan tiheä siemenpuuasento, ja kesäkorjuun avulla taimet saavat hyvän kasvualustan.

Kaistalehakkuun edut ja haasteet

Osmo tuo esiin kaistalehakkuun merkityksen kuivan kankaan hoidossa. Hän kertoo omasta kokeilustaan, jossa kaistojen välissä on tehty kevytmuokkaus. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, ja kasvusto on luontaisesti uudistunut kaistaleisiin istutettuihin taimiin verrattuna.

Osmo korostaa, että suunnittelemalla leimikko kaistaleen malliseksi voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Kaistaleen muokkaus auttaa edistämään luontaista uudistumista ja johtaa laadukkaamman puun kasvuun. Tämä ei ainoastaan vähennä kustannuksia, vaan takaa myös paremman puuntuotannon pitkällä aikavälillä.

Tutkimustieto vahvistaa jatkuvan kasvatuksen menetelmän tehokkuuden

Osmo mainitsee, että heidän jatkuvan kasvatuksen kohteita on tutkittu laajasti eri oppilaitosten toimesta. Tutkimukset ovat vahvistaneet menetelmien tehokkuutta, ja niitä on pidetty esimerkkinä onnistuneesta metsänhoidosta. Luontaisesti uudistuvat alueet ovat osoittaneet, että jatkuva kasvatus voi olla tehokas ja kestävä tapa hoitaa myös kuivan kankaan metsiä.

Miksi muiden metsänomistajien kannattaisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen?

Osmo kannustaa muita metsänomistajia kyseenalaistamaan perinteisiä metsänhoitokäytäntöjä ja harkitsemaan vaihtoehtoja. Hän korostaa, että neuvonta on tärkeää, mutta myös sen laatu ja tapa kertoa asioista ovat avainasemassa.

Osmo kehottaa metsänomistajia tarkastelemaan omaa metsätaloussuunnitelmaansa kriittisesti. Jos suunnitelmassa näkyy paljon tuoreita kankaita ja lehtomaisia kankaita, kannattaa ottaa yhteyttä luotettavaan tahoon selvittääkseen mahdollisuudet siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Tämä prosessi alkaa metsätaloussuunnitelman laatimisella, jossa huomioidaan mahdollisuudet jatkuvaan kasvatukseen.

Jatkuvan kasvatuksen metsätaloussuunnitelma laaditaan heti alkuvaiheessa, ja Osmo painottaa sen systemaattista siirtymistä suuremman kokonaisuuden osalta. Osan metsästä voidaan määritellä heti tasaikäiskasvatuksen piiriin, ja samalla voidaan kartoittaa mahdolliset avohakkuut. Metsätaloussuunnitelma tarjoaa luotettavan tiedon siitä, mitä toimenpiteitä metsässä kannattaa tehdä.

Osmo korostaa myös sen merkitystä, kuka metsätaloussuunnitelman laatii, ja kannustaa valitsemaan luotettavan tekijän. Suomessa on monia vaihtoehtoja, ja Osmo muistuttaa, että julkinen aineisto on käytettävissä, jotta metsänomistajat voivat tehdä informoituja päätöksiä.

Osmo painottaa, että siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen voi olla merkittävä askel kohti kestävämpää ja tehokkaampaa metsänhoitoa. Jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet kannattaa selvittää huolellisesti, ja metsätaloussuunnitelma on tässä prosessissa keskeisessä roolissa.

Oman kokemuksen kautta jatkuvaan kasvatukseen

Osmo kertoo kokemuksistaan naapurin metsäpalstan hankinnasta, minkä hinta oli todella iso ja puustoarvo kova. Kuitenkin käytyään metsäpalstan läpi, hän huomasi, että tilanteessa oli järkeä. Tämä näkemyksen muutos on tyypillinen, kun jatkuvan kasvatuksen periaatteita sovelletaan käytännössä.

Osmo korostaa, että missä tahansa metsässä, missä on kasvupohjaa ja puusto kasvaa, jatkuvan kasvatuksen soveltaminen on järkevää. Jatkuvan kasvatuksen avulla voidaan saavuttaa eri-ikäisrakenne, mikä poistaa tarpeen usein raskaammille hakkuille. Kun tämä rakenne on saavutettu, hakkuuväli voi olla pidempi, ja vain suuret rungot poistetaan.

Osmo tuo esiin esimerkin omasta yrityksestään, missä jatkuvan kasvatuksen hakkuissa on annettu ohjeet tarkan valinnan tekemiseksi. Korkean keskikantorahatuloksen varmistamiseksi valitaan puut rinnan korkeudelta yli 22 senttimetriä paksut. Samalla vältetään pohjapinta-alan pudottaminen alle neljäntoista. Pienet tukkirungot jätetään pystyyn odottamaan seuraavaa hakkuuta, jonka jälkeen ne vähitellen kasvavat korkeimpaan hintaluokkaan. Tämä strategia optimoi tuloksen pitkällä aikavälillä.

Osmo vakuuttaa, että jatkuvan kasvatuksen menetelmät ovat osoittautuneet taloudellisesti kannattaviksi ja mahdollistavat kestävämmän metsänhoidon. Kokemus on opettanut optimoimaan hakkuut niin, että pitkällä aikavälillä saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset. Jatkuvan kasvatuksen on todettu olevan sekä taloudellisesti että ekologisesti kestävä vaihtoehto perinteisempiin metsänhoitotapoihin verrattuna.

Yläharvennus ja taimiaines

Osmo täsmentää, että suurin osa puista poistetaan yli 22 senttimetrin paksuisina 20 rinnan korkeudelta. Kuitenkin tietty määrä suuria kuusia ja mäntyjä jätetään tarkoituksella siemenpuiksi. Osmo korostaa, että paikallisen siemenen käyttäminen on olennaista, ja siksi näitä suuria puita jätetään. Näiden siemenpuiden ympärille tulisi jättää riittävästi tilaa, esimerkiksi 50–100 metrin etäisyydelle, jotta niistä voi kehittyä vahvoja ja terveitä taimia.

Osmo näkee tämän käytännön myös monimuotoisuuden kannalta merkityksellisenä. Siemenpuiden ympärillä oleva luontainen taimisto, joka ei välttämättä nouse suuren puun varjosta, reagoi nopeasti, kun suuri puu poistetaan ja valo pääsee maahan. Tämä valon mahdollistama nopea kasvu on keskeinen tekijä jatkuvassa kasvatuksessa.

Yläharvennuksessa varjostavien puiden poistamisella pyritään siis edistämään kasvua ja monimuotoisuutta. Valon merkitys korostuu, ja huolellinen suunnittelu varmistaa, että tulevat siemenet ja taimet saavat riittävästi valoa kehittyäkseen vahvoiksi ja terveiksi yksilöiksi. Tämä tasapaino yläharvennuksen ja taimiaineksen välillä on avainasemassa, kun pyritään saavuttamaan pitkäaikaisesti kestäviä ja monimuotoisia metsäekosysteemejä.

Lannoituksen tarve jatkuvassa kasvatuksessa

Osmo pohtii lannoituksen tarvetta, erityisesti tuoreilla ja rehevillä mailla, kuten tuoreilla kankailla ja lehtomaisilla mailla. Hän huomauttaa, että näillä kasvupaikoilla on suuri merkitys ravinteiden tarpeeseen. Hakkuutähteiden, kuten energiapuun ja oksien, jättäminen metsään toimii myös luonnollisena lannoituksena, kun ne hajoavat ja tuottavat ravinteita maahan. Lisäksi lehtipuuston jättäminen kasvattaa maahan kariketta, edistäen luontaista lannoitusta.

Osmo mainitsee myös asiakkaita, jotka ovat kokeilleet tuhkalannoitusta, mikä voi edistää kasvua. Hän korostaa, että lehtipuuston säilyttäminen on tärkeää, koska se tuottaa maahan lahoavaa materiaalia ja säilyttää maaperän rakennetta.

Tarvitaanko jatkuvassa kasvatuksessa ennakkoraivausta?

Osmo korostaa, että hän näkee mieluummin jälkiraivauksen kuin ennakkoraivauksen. Tämä johtuu siitä, että jälkiraivauksessa voidaan ottaa paremmin huomioon tuleva alikasvusto, joka on tärkeä osa jatkuvaa kasvatusta. Toimijasta riippuen voi kuitenkin olla tapauksia, joissa ennakkoraivaukselle on tarvetta. Osmo kehoittaa kuitenkin varovaisuuteen, jotta tulevaa alikasvustoa ei tuhottaisi, koska se on tärkeää jatkuvassa kasvatuksessa. Hakkuun vaikutuksia alikasvustoon on tärkeä seurata huolellisesti ja valita tarvittavat toimenpiteet sen mukaan. Osmo kertoo, että käytännöt voivat vaihdella toimijasta riippuen, ja jotkut toimijat voivat raivata alueita, jotka haittaavat hakkuuta. Hän korostaa kuitenkin, että jatkuvan kasvatuksen kohteissa jälkiraivaus on yleisempää. Alueet yläharvennetaan koneellisesti, ja jos alikasvusto on liian tiheää, tehdään jälkiraivausta varmistaakseen, että alikasvusto on sopivan tiheää ja tervettä.

Osmo huomauttaa, että alikasvuston tiheys voi vaihdella alueittain ja maaston mukaan. Joidenkin alueiden alikasvusto voi olla niin tiheää, että sitä täytyy harventaa jälkikäteen. Hänen mukaansa on tärkeää valita oikea hetki alikasvuston harventamiseen, ja jos se on liian tiheää, jälkiraivauksen avulla voidaan säätää kasvustoa vastaamaan paremmin jatkuvan kasvatuksen periaatteita.

Metsäkoneenkuljettajan osaaminen jatkuvassa kasvatuksessa

Osmo painottaa, että metsäkoneenkuljettajan on otettava jatkuvan kasvatuksen erityispiirteet huomioon, ja tämän osaamisen tulisi olla oma opiskelusuuntansa metsäkouluissa. Jatkuvan kasvatuksen hakkuut poikkeavat merkittävästi perinteisistä alaharvennuksista ja avohakkuista, ja kuljettajalta vaaditaan erilaista taitoa ja huolellisuutta.

Yksi keskeinen haaste on tarkkuus. Osmo kuvaa, että metsäkoneenkuljettajan täytyy olla äärimmäisen tarkka, kun työskentelee pitkällä varrella. Tämä vaatii koneelta tehokasta nosturia ja huippuluokan valmiuksia työskennellä vaikeissa olosuhteissa. Koneen on oltava soveltuva kyseiseen tehtävään.

Osmo huomauttaa, että tarkkuuden lisäksi koneenkuljettajalla täytyy olla myös taitoa ennakoida ja päättää, mitä puita poistetaan ja mitä jätetään. Hän mainitsee käyttävänsä ”konkelokaatoa,” mikä tarkoittaa sitä, että hän päättää etukäteen, mitä puita alueelta poistetaan, jonka jälkeen hän kaataa poistettavat puut konkelokaatona vasten toista puuta, jolloin tiheä alikasvusto säästyy.

Osmo kertoo, että jatkuvan kasvatuksen hakkuissa käytetään tarkkaa suunnittelua, ja koneenkuljettaja tekee päätöksiä siitä, mitä puita poistetaan ja mitä jätetään. Osmo myöntää, että tämä on haastavaa työtä, ja kokemus on avainasemassa. Metsäkoneenkuljettajan on oltava tietoinen siitä, miten toimia ja välttää vahingot sekä koneelle että jätettäville puille. Osmo tuo esille, että koulutuksen ja ammattitaidon puute voivat aiheuttaa ongelmia jatkuvan kasvatuksen hakkuissa. Koneenkuljettajan täytyy ymmärtää erityispiirteet ja olla tietoinen siitä, miten jatkuvan kasvatuksen hakkuissa toimitaan, jotta voidaan välttää vahingot ja varmistaa hakkuiden laatu.

Mihin vuodenaikaan jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään?

Osmo sanoo, että metsänomistajien kannattaa suosia talviaikaa jatkuvan kasvatuksen hakkuiden suorittamiseen, etenkin rehevillä mailla, kuten tuoreilla kankailla ja lehtomaisilla kankailla. Puunhakkuu tulee tehdä talvella valoisaan aikaan. Osmo sanoo, että pimeällä ajalla työskentely voi olla haasteellista, mutta hän pitää sitä silti parempana vaihtoehtona kuin kesällä hakkaamista. Hän perustelee tämän sillä, että talvella on helpompi varoa ja nähdä ympäröivää aluetta verrattuna pimeään kesään.

Keskustelu siirtyy metsätyypin vaikutukseen hakkuuajankohtaan. Osmo huomauttaa, että kun kyseessä on männikön jatkuva kasvatus, kesäkorjuu saattaa olla suotuisampi vaihtoehto. Kesällä tehdyillä hakkauksilla pyritään hyödyntämään taimettumisen aikaista kasvua. Mehtäkoneiden jättämät jäljet auttavat maaston muokkaamisessa, luoden otolliset olosuhteet uusien taimien kasvulle.

Viime vuosien metsäkeskustelusta ajatuksia

Osmo arvioi, että ilmastopaneelin ja vastaavien elinten päätökset ohittavat metsäalan ammattilaiset ja metsänomistajat. Hän korostaa yksityisten metsänomistajien omistusoikeutta ja katsoo, että päätökset eivät riittävästi ota huomioon metsäomaisuuden omistajien näkemyksiä.

Osmo ilmaisee huolensa siitä, että asetetut tavoitteet ja suojelualueiden lisääminen asettavat merkittäviä vaatimuksia metsänomistajille. Hän kyseenalaistaa erityisesti Euroopan Unionin asettaman 30 prosentin suojelutavoitteen ja sen aiheuttamat kustannukset. Osmo kritisoi sitä, että metsänomistajia ei ole riittävästi kuultu päätöksenteossa.

Osmo tuo esiin epäkohdat siinä, että päätökset tehdään ilman kunnollista keskustelua ja ne saattavat asettaa metsänomistajat epäreiluun asemaan. Hänen mukaansa Suomen tulisi vaatia enemmän itsenäisyyttä päätöksenteossa ja puolustaa omia etujaan eurooppalaista politiikkaa vastaan.

Osmo nostaa myös esiin metsäteollisuuden roolin ja sen vaikutukset päätöksiin. Hän myös ihmettelee sitä, miksi suomalaiset metsänomistajat joutuvat ylläpitämään Euroopan päästöjen vähentämiseen tarkoitettuja hiilinieluja. Hän toivoo, että Suomi puolustaisi aktiivisemmin omia etujaan EU-tasolla.

Osmo näkee EU:n asettamat tavoitteet, erityisesti 30 prosentin suojelutavoitteen vuoteen 2030 mennessä ja ennallistamisasioiden, kriittisinä Suomelle. Osmo huomauttaa, että näillä päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia metsänomistajiin, ja hän kyseenalaistaa sen, miten päätöksentekoprosessissa otetaan huomioon metsänomistajien näkemykset.

Ojitukset metsissä

Osmo tuo esiin ojitusten roolin. Hän kritisoi ojitusta vastustavien äänenpainoja ja kertoo, että Pohjois-Suomessa ojituksen lopettaminen ei välttämättä ole mahdollista. Osmo korostaa, että ojitus on välttämätöntä alueilla, joilla puusto ei riitä haihduttamaan vesimäärää. Hän myös oikaisee yleisen käsityksen siitä, että jatkuva kasvatus korvaisi täysin ojituksen. Osmo selittää, että paras jatkuvan kasvatuksen kohde voi olla ojitusaluetta, ja väittää, että monet perustelevat jatkuvaa kasvatusta väärin olettamuksella, että ojittamisen voisi lopettaa.

Osmo kommentoi, että heidän yrityksessään on tehty metsäojituksia 20 vuoden ajan, ja heillä on omakohtaista kokemusta ojituksen merkityksestä Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaaksossa. Hän muistuttaa, että ojituksella on ollut positiivinen vaikutus hiilinieluihin ja metsäkasvuun. Osmo tuo esiin ristiriidan, kun puhutaan hiilinieluista samalla kun kyseenalaistetaan ojituksen tarve. Hän painottaa, että ojitus on edistänyt laajojen alueiden kasvua ja hiilinieluja. Osmo tuo esille ojituksen positiiviset puolet ja huomauttaa, että päätöksiä ojituksen tarpeesta ei tulisi tehdä liian yleistävinä tai yksipuolisina.

Osmo tuo esiin 70-luvulla tehtyjä virheitä metsäojituksissa. Hän kertoo, että monesti ojitukset tehtiin systemaattisesti 40 metrin välein, ilman tarkempaa tutkimusta tarpeellisuudesta. Tämä johti tarpeettomiin ojituksiin. Hän nostaa esille virhearviot ojituksissa, erityisesti alueilla, jotka eivät sovellu ojitukselle; kitumaat ja karut kasvupaikat on ojitettu, vaikka ne eivät olisi olleet edes tukkimetsän arvoisia. Osmo myöntää, että virheitä on tehty, mutta korostaa myös, että tarpeellisia ja onnistuneita ojituksia on paljon.

Ajatuksia muille metsänomistajille

Osmo kannustaa muita metsänomistajia ajattelemaan itsenäisesti ja kyseenalaistamaan asioita. Hän korostaa, että ammattilaisten lausunnoista ei aina kannata ottaa kaikkea sokeasti vastaan, vaan on tärkeää pohtia ja tutkia asioita itse. Osmo itse on toiminut metsäalalla yli 40 vuotta, ja hän painottaa, että omien aivojen käyttö on auttanut häntä menestymään kohtuullisesti metsätaloudessa. Hän on edelleen aktiivisesti mukana yritystoiminnassa ja jakaa kokemustaan muiden metsänomistajien kanssa.

Ajuksia niille, jotka eivät vielä metsää omista

Osmo korostaa vanhaa sanontaa, että metsäkauppa kannattaa tehdä milloin tahansa, sillä metsäomaisuus voi olla vakuutusarvoltaan aina vakaata ja se on sijoitusmielessä varma.Metsän omistamista Osmo pitää turvallisena sijoituksena, joka tarjoaa vakauden ja potentiaalia. Vaikka metsänhoidossa voisi tulla virheitä, ajan myötä ne voivat korjaantua, ja metsä jatkaa kasvamistaan. Hän suosittelee metsäomaisuuteen sijoittamista niille, joilla on mahdollisuus tehdä se, ja näkee sen luotettavana pitkäaikaisena sijoituksena.

Puhetta metsistä

Osmo korostaa, että hän haluaisi puhua metsistä enemmän metsänomistajan perspektiivistä. Hän näkee tämän näkökulman tärkeänä, koska se on lähtökohta, josta kaikki alkaa. Metsänomistajan aktiivisuus on avainasia, ja hänen mielestään on tärkeää, että metsänomistajat voivat vaikuttaa metsäpoliittisiin päätöksiin.

Osmo toivoo, että metsänomistajat voisivat olla aktiivisia ja vaikuttaa päätöksentekoon, jotta metsäpolitiikka ottaisi paremmin huomioon metsänomistajien tarpeet ja näkemykset. Tämä näkökulma painottaa yksilön merkitystä metsäasioiden suunnittelussa ja päätöksenteossa, ja Osmo haluaisi nähdä enemmän arvostusta ja huomiota metsänomistajien panokselle metsäalalla.

Kiitos

Kiitos Osmolle, että tulit Ihmisen ääni -podcastiin mukaan!

Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi #mmsaatio

#ihmisenäänipodcast #ihmisenääni #podcast #tikleoy #virvanet

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Tilaa ilmoitukset Ihmisen ääni -podcastin uusista artikkeleista https://virva.net/ihmisen-aani-tilaus/