Virva Lehto

Miten metsistä tehdään puukauppaa?

Olin kevääseen 2019 mennessä saanut jonkin verran hajua siitä, mitä metsissä on ja mitä seuraavaksi pitäisi niille tehdä. Tähän apua antoi tietysti metsistä tehty metsäsuunnitelma, joka on sekä Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa että paperisena kansioissa. Omat juuri aloitetut opiskelut metsätalousyrittäjäksi eivät vielä auttaneet. Oli lähdettävä tutkimaan, miten omista metsistä tehdään puukauppatarjous.

Mistä lähteä liikkeelle?

Ensin tietenkin pitäisi tuntea oma metsä. Minä en oikein tuntenut, koska en ollut päässyt metsään liikkumaan. Paperilla näin kaikenlaista. Oman metsän tuntemus auttaa siihen, että tietää, mitä siellä pitäisi tehdä.

Jostakin oli lähdettävä liikkeelle. Rupesin ensin miettimään, että mistä päästä lähden hankkimaan tuottoa metsästä, koska se oli tässä vaiheessa tärkeää. Selasin netistä sekä paperilta metsien kuvioita. Mietin vuosilukuja, joita tarjottiin siihen, mitä pitää hakkuiden, ensiharvennusten ja harvennusten suhteen tehdä. Katselin uudestaan kuvioita. Tuntuipa jotenkin hallitsemattomalta. Ja vaikealta.

Metsän kuvioita kuvassa.
Metsän kuvioita kuvassa.

Aloitin kuitenkin ensin vuosiluvuista ja positiivista kassavirtaa tuovista toimenpiteistä. Valitsin kuvioita, jotka tuntui järkeviltä tuossa vaiheessa. Tein pystykaupasta tarjouspyynnöt Kuution ja metsäyhtiöiden omien sovellusten avulla.

Kuutio on kaikille avoin puukauppatarjousalusta, josta ostaja maksaa osan puukaupan hinnasta Kuutiolle. Tällaisia yhteisalustoja pitäisi olla enemmänkin läpi koko yrityskenttien (vrt. majoituspalvelut). Metsäyhtiöillä taas jokaisella on omia sovelluksia, joihin voi Metsään.fi-sivuston kautta antaa suostumuksen metsätietojen luovutukseen kolmansille osapuolille (eli metsäyhtiöille ja metsäyrittäjille). Luvan voi antaa joko siirtoon tai selailuun, josta jälkimmäisessä tieto siirtyy näiden kolmansien osapuolien järjestelmiin.

Tarjouspyynnölle metsäyhtiöiden omissa järjestelmissä tulee tietty aika, mihin mennessä tarjous tulisi antaa. Kuutiossa sai itse määritellä tarjouspyyntöjen viimeisen antopäivän.

Ei muuta kuin odottelemaan tarjouksia.

Tarjouksien saaminen

Osa tarjouspyynnön saaneista soitteli minulle. Osa meni käymään metsässä, jonka perusteella antoivat tarjouksen. Osasta ei kuulunut yhtikäs mitään, ei edes ei-kiitos-sähköpostia tai -puhelua.

Sittenpä tarjouksia alkoi tulla. Osa oli valmis menemään metsään nyt ja heti. Osassa tarjouksia luki 0-3 vuotta. Aika pitkä aika sanoisin. Toki ymmärrän sen, että maaston olosuhteet ja säät vaikuttavat osittain mahdollisuuteen hakata puuta, mutta kolme vuotta on jo aika pitkä aika.

En kuitenkaan voinut päästää metsään vielä tässä vaiheessa. Siksi tarjouksien hyväksyminen ja hylkääminen oli mahdotonta.

Tarjouksien tutkintaa ja laskemista, mikä järkevin valinta puukaupan tekoon.
Tarjouksien tutkintaa ja laskemista, mikä järkevintä.

Tutki tarjoukset

Ensimmäisenä toki tarjouksissa osuu silmään saatava rahasumma. Se ei kuitenkaan lopulta kerro kaikkea. Tarjouksissa pitää vertailla mm. lasketun puun määrää, katkontapituutta, joka voi vaihdella aika paljonkin ja siten saatava tukkipuumäärä on pienempi tai isompi ja sitä kautta myös saatava rahamäärä voi vaihdella paljonkin. Lisäksi tulee katsoa jo aiemmin mainittua aikaa, koska ostajayhtiöllä on oikeus kaataa puita.

Myös raha merkitsee puukauppaa tehdessä.
Myös raha merkitsee puukauppaa tehdessä.

Hyviä huomioita on myös se, miten ja missä vaiheessa sekä kuinka paljon etukäteen maksetaan rahaa ja koska kaadetun puun omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Etukäteisrahasta on erilaisia versioista. Osa ostajista maksaa suoraan sen myyjälle. Osalla ostajista etukäteisraha on ikäänkuin etukäteen annettua lainaa, josta myyjä joutuu maksamaan korkoa.

Myöskin se tulee huomioida, kuka tekee metsänkäyttöilmoituksen ja hakee mahdolliset Kemera-tuet.

Kävin myös keskustelua parissa eri Facebook-ryhmässä, mitä minun tulisi ottaa huomioon. Lisäksi keskustelin erään metsäammattilaisen kanssa saaduista tarjouksista. Näistä sain sellaisen huomion, että yleensä hakkuissa maksetaan etukäteen jokin summa euroja myyjälle, kun taas ensiharvennuksissa ja harvennuksissa harvemmin etukäteen maksetaan mitään myyjälle.

Muuta tarvittaessa tarjouspyyntöä

Oli jo syksy, kun huomasin, että olinpas jotenkin ajatellut typerästi keväällä niitä ensiharvennus- ja harvennuskohteita, mistä tarjouspyynnön olin tehnyt. En tiedä, mikä keväällä oli ollut ajatuksena. Siispä pyysin yhtiöltä, jonka kanssa ajattelin sopimuksen tehtävän, että he ottaisivatkin osan kuvioista pois ja tilalle laitettaisiin toisia kuvioita.

No, nyt kun taas on kulunut vähän aikaa, niin ajattelen, että olisin voinut kyllä jättää ne poistetut kuviot sinne sopimukseen. Kait sitä voisi vielä muuttaa?

Tutki puukauppasopimus tarkasti ja pyydä siihen tarvittaessa muutoksia.
Tutki puukauppasopimus tarkasti ja pyydä siihen tarvittaessa muutoksia.

Sopimuksen tekeminen

Itse tein sopimukset kahden eri yhtiön kanssa, koska osa kohteistani oli ensiharvennuksia ja harvennuksia sekä osa avohakkuuta. Toisen yhtiön kanssa allekirjoittaminen onnistui sähköisesti pankkitunnuksien avulla. Toisen kanssa puolisähköisesti sillä sain skannatut paperit sähköpostiin ja tein näihin allekirjoituksen.

Minulla sekä metsänkäyttöilmoituksen että Kemera-tuet hakee ostajaosapuoli. Kemera-tuet kuitenkin maksetaan suoraan minulle, jos niitä tulee.

Muista tutkia sopimukset tarkasti, että ne sisältävät kaiken sen, mistä on puhuttu. Muista lukea myös pienellä präntätyt sopimusehdot. Älä allekirjoita ennen kuin kaikki mielestäsi haluamat muutokset on sopimuksiin tehty.

Sopimuksen tekemisen jälkeen odotellaan, että myyjä eli minä saan ilmoituksen, että nyt metsään ollaan menossa. Sekä tietenkin, jos on sovittu etukäteismaksusta, että se maksetaan tilille sovitusti.

Kirjoittelen myöhemmin, miten puukauppa lopulta sujui. Palaa siis lukemaan myöhemmin sekä ensiharvennuksen ja harvennuksen että avohakkuun sujumisesta!

Opinnot alkuun ja tutustuminen

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon ensimmäinen lähipäivä, jonne minä pääsin oli varsinaisesti toinen lähipäivä ja se oli huhtikuussa 2019. Tällöin lähti oikeastaan kunnolla opinnot alkuun ja pääsimme tutustumaan toisiimme. Oli tietenkin jännitystä ilmassa, koska en tiennyt, millaista porukkaa on vastassa. Tietenkin mietitytti myös se, että mitähän tutkinto tuo mukanaan.

Jännitystä ilmassa. Opettajat olivat yllätys.
Opettajat olivat yllätys. (eivät kuvassa)

Opettajat

Koska sekä opettajat että suurin osa oppilaista oli tuntemattomia toisillemme, kertoivat opettajat ensin omista taustoistaan. Molemmilla opettajilla, Leenalla ja Päivillä, oli hyvin metsäisiä sekä opettamisen taustoja. He ovat tunteneet keskenään jo jonkin aikaa ja opettaneetkin yhdessä, joten tuntui sujuvan yhteen hyvin heidän esiintymisensä. Molemmat tulivat uutena tämän ryhmän opettajaksi ja ovat osan kuusta meidän opettajina, muutoin tekevät työnsä muualla.

Puut odottamassa kuljetusta tehtaalle tai sahalle.
Puut odottamassa kuljetusta.

Tutkinto

Samiedun metsätalousyrittäjän ammattitutkinto tosiaan tapahtuu pääasiassa verkossa, mutta meillä on kuukausittain lähipäiviä eri paikoissa: maastossa ja luokassa. Opetus tapahtuu pääasiassa toisten kanssa ajatuksia vaihdellen, jolloin ideoita ja ajatuksia syntyy keskenään keskustellen. Toki opettajat antavat aiheet ja aihiot näille keskusteluille ja opetukselle.

Tutkinto sisältää sekä pakollisia osia että valinnaisia osia. Minun opintoihin sisältyy metsäalan työtehtävissä toimiminen (20 osp), talousmetsien hoitaminen (40 osp), puukaupan tekeminen (30 osp), metsätalouden hoitaminen (30 osp) ja metsätilan arvioiminen ja kaupan valmisteleminen (30 osp). Jätin pois puunkorjuun tekemisen, sillä en usko ainakaan tässä vaiheessa, että tulisin metsään puunkorjuuta itse tekemään. Mutta ei pidä koskaan sanoa: “ei koskaan”.

Minusta tulee tämän tutkinnon jälkeen tutkintonimikkeeltä metsätalousyrittäjä.

Tutustumista toisten kanssa ja keskustelua sekä ideoiden jakamista.
Tutustuminen toisten kanssa ja keskustelua.

Tutustuminen

En nyt ihan tarkalleen muista, että kävimmekö läpi jokaisen nimen ensin vai tuliko esittely sitä kautta, että sijoitimme jokainen meistä oman metsän isolle Suomen kartalle. Ainakin kerroimme, mitä osaamista meillä metsistä jo on. Itse kerroin jo aiemmassa postauksessa olleet asiat.

Oma mielikuvani on, että aika monella tuntui metsää olevan Etelä-Suomessa, Savossa tai Kainuussa tai näillä main. Oma metsäni on Keski-Pohjanmaalla, eikä kellään muulla ollut justiinsa siellä Pohjanmaan suunnilla metsää. Minä sitten heitin itseni Länsi-Suomen ryhmään, tosin tajusin sitten myöhemmin, että ehkä Keski-Suomen metsät olisi saattaneet olla lähempänä.

Esittelyjen jälkeen meille annettiin näihin omiin ryhmiin tehtäviä, jotka menimmekin tekemään muualle luokasta. Saimme myös tehtäväksi valita ryhmälle nimen. Meistä tuli “Länsituuli”. Sattumoisin ryhmäämme tuli ainoastaan yksi mies, muut olivat naisia. Tosin myöhemmin ryhmään liittyi vielä yksi mies lisää.

Oppimisympäristö Moodlea voi käyttää kännykän appilla ja tietokoneella.
Oppimisympäristö Moodlea voi käyttää kännykän appilla ja tietokoneella.

Oppimisympäristö

Opintomme tosiaan tapahtuu pääasiassa verkossa lähipäiviä lukuunottamatta. Tutustuimme tällä kerralla myös oppimisympäristöön ja testasimme, että kaikki pääsevät Samiedun Moodleen. Osa, kuten minä, olimme jo kirjautuneet Moodleen, mutta vanhaan versioon, joten ei kun uudestaan vaan kirjautumaan ja etsimään oikeaa paikkaa.

Moodlesta piti valita kaikki tutkinnon sisällöt ja päästä myös ryhmään, jossa käydään keskusteluita. Täytyy sanoa, että vaikka olen Moodlea käyttänyt AMK-opinnoissa Haaga-Heliassa sekä myös työnä oppimisympäristöjä sinne tehneenä, oli tämä Samiedun Moodle todella sekava ja vaikeaselkoinen. Vai onko Moodle muutoin muuttunut parissa vuodessa?

Oli siis sekavaa. Tätä kirjoittaessa lokakuussa olen jo jonkin verran oppinut käyttämään tätä Moodlea. Silti aina välillä tulee ihmeteltyä, että missä ne asiat sitten taas olivatkaan.

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto

Aloitin maaliskuussa 2019 opiskelemaan metsätalousyrittäjän ammattitutkintoa Samiedun koulutuksessa, joka järjestetään monimuotokoulutuksena maastossa sekä Haaga-Helian Pasilan toimipisteessä. Bongasin koulutuksen sattumalta ja ajattelin, että tämähän tuli hyvään saumaan, sillä olin edellissyksynä saanut omistuksiini metsiä, joiden hoidosta en ymmärtänyt mitään. Tuntui, että minulle kaikki asiat metsissä ovat täysin uutta. Ja oli sitten hyvä lähteä hakemaan sitä tietoa, mitä voi sitten soveltaa omaan metsään ja omista lähtökohdista. Tietoa kyllä saa, mutta tuntuu välillä, että jokainen metsäammattilainen eri yrityksestä katsoo omista lähtökohdista – toki osa myös minun lähtökohdista. Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto valmistaa hoitamaan ja ymmärtämään omia metsiä.

Koulutuksen aloittaminen

Ilmoittauduin koulutukseen. Tosin meinasi jäädä se tekemättä, kun en vaan päässyt Samiedun käyttämän Wilman ilmoittautumisjärjestelmässä eteenpäin. Täytin eri selaisimilla lomakkeen kolmeen kertaan ja sitten meni hermot. Laitoin viestiä kouluun, että en saa ilmoittauduttua. Onneksi se onnistui kuitenkin myös puhelimitse.

Koulutuksen kesto on noin kaksi vuotta ja se toteutetaan siten, että tehdään oppimispäiväkirjaa ja tehtävät liittyen omiin metsiin.

Suomalainen metsä, jossa kasvaa mäntyjä.
Metsä

Opiskelu

Ensimmäistä tehtävää tehdessä tajusinkin, että kyllähän minäkin metsästä jotain tiedän. Olen ollut lapsena ja nuorena perheen mukana metsätöissä. Muistan, että olen lapsena ainakin istuttanut männyn taimia pottiputkella, hirven syömiin puihin ollaan nostettu uusia latvoja (tätä ei kuulemma tehdä enää nykyisin), karsittu puiden oksia (tätäkään ei tehdä nykyään, jollei nyt itse huvikseen halua), heinitty taimia ja poimittu ihan luonnon antimia metsästä. Jotakin oppia siis on lapsuudesta päähän jäänyt.

En päässyt koulutuksen ensimmäiselle kerralla mukaan. Onneksi koulutuksen suorittaminen onnistuu, vaikka joka kerta ei mukaan pääsekään. Meillä ei ilmeisesti ollut tuolloin edes vielä opettajia.

Metsätalousyrittäjän ammattitutkinto sisältää noin kerran kuukaudessa lähijaksoja eli kokoonnutaan joko luokkahuoneessa Pasilassa tai jossakin metsässä tutkimassa lähemmin metsän asioita kuten kasveja tai kasvatusta.

Kalvosulkeisia opettajan toimesta.
Opetuksen perinteisiä kalvosulkeisia.

Huhtikuussa pääsin paikalle. Meitä olikin kurssilla noin nelisenkymmentä henkilöä eri lähtökohdista. Oli hienoa huomata, että vaikka jokaisella on erilainen lähtökohta sekä ammatin, osaamisen että metsän omistamisen suhteen, on tietoa hieno jakaa keskenään ja saada tietoa muilta. Myöskin opettajat vaikuttivat mukavilta, vaikka joutuivatkin vähän kuulemaan kritiikkiä aloituksen suhteen, vaikka heidän vikansahan ei tämä hieman sotkuinen aloitus ollut. Luokkahuoneopetus ei ole ylläolevan kaltaista “kalvosulkeisia” vaan nimenomaan mukavasti toisilta kuulemista ja kuuntelemista.

Valitettavasti emme olleet saaneet etukäteen lähipäivistä tietoa, joten osa porukasta oli ehtinyt jo sopia omia menojaan näille päiville. Olisin halunnut esimerkiksi päästä istutukseen mukaan, mutta valitettavasti minulla oli tuona päivänä menoa. Toisaalta toissa kesänä murtunut kantaluu ja sen jälkeen vihoitteleva jalkani, olisi tuskin pystynyt toimimaan noin kuuden tunnin päivää jalkojen päällä – vaikka osan päivästä olisi voinutkin istua.

Tule mukaan keskustelemaan

Tarina jatkuu, sillä aion kirjoittaa tänne kuulumisia metsästä ja metsäisistä opinnoista liittyen opintoihin kuuluvaan oppimispäiväkirjaan. Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan sekä antamaan omaa näkökulmaa asioihin!

Tutkintohan oli siis Samiedun metsätalousyrittäjän ammattitutkinto.

Keskustele, kysele, ihmettele ja anna palautetta!
Keskustele, kysele, ihmettele ja anna palautetta!

Käytkö Nuuksiossa kevättalvella?

Lähiluontomatkailu on kivaa. Sinne pääsee helposti, nopeasti ja kesällä sekä talvella. Tällä kertaa lähdimme kävelemään talvisessa luonnossa Nuuksioon. Kaunis aurinkoinen talvinen päivä houkutteli kiertämään pidemmän reitin. Välillä paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Ennen luontoon lähtöä mietimme kotona millainen päivä on tulossa. Talvisena päivänä aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin. Valoisia tunteja ei ole tarjolla koko vuorokautta, siksi se vaikuttaa myös reittivalintaan, sillä kovin pitkälle reitille ei kannata lähteä ilman sopivia varusteita. Lisäksi oma tai muiden mukaan lähtevien kunto, omat luontokokemukset ja -taidot sekä retkiruoka näyttelevät merkittävää osaa.

Säänmukainen varustus on tärkeää luontoon lähdettäessä.

Riettien suunnittelussa on hyvä miettiä omaa varustusta. Tarvitsenko lumikengät vai pääsenkö tavallisilla talvinkengillä? Tarvitsenko nastat kenkiin, onko liukasta? Lisäksi on varustauduttava hieman enemmällä vaatemäärällä – toisaalta kävellessä tulee lämmin ja siksi liikkuessa ei tarvitse pukeutua niin paksusti. Siksi mukaan olisi hyvä ottaa lisävaatekerros pysähdyspaikalle. Kun liike pysähtyy ja kylmä hiipii kehoon, voi silloin pukea lisävaatekerroksen päälle lämmittämään.

Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018

Talvella reitit voivat jäisiä ja ikävän liukkaita, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvet ovat välillä vaihtelevia ja säätilan mukaan joko sulaa tai tulee uutta lunta. Kävely tuleekin ottaa rentona menona, ei niinkään suorituksena. Hyvät kengät jalassa pääsee mukavasti liikkeelle. Minä hankin viime talvena itselleni nastalliset talvinkengät. Viime keväänä Nuuksion reitillä oli helppo kävellä siten, että jaloissa oli nastakengät. Ne pitivät hyvin maata vasten, eikä ollut koko ajan pelkoa liukastumisesta. Kävelyvauhti tulee toki olla silti kelin mukaista. Tuolloin valitsemamme reitti oli kauttaaltaan muidenkin käyttämä, mutta paikoin todella liukas sekä nousua ja laskua oli jonkin verran.

Nastakengät auttavat liukkailla keleillä.
Blogin kirjoittaja Virva Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Blogin kirjoittaja Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Etelä-Suomen kevättalvissa luontomatkailu on mitä mainioin harrastus. Mikä sen kivempaa kuin liikkua hangella kevätauringon paistaessa? Sitten voi välillä paistaa vaikkapa makkaraa ja vaahtokarkkeja ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Pysähtyessä on hyvä olla mukana lisäkerros vaatetta. Minulla se on usein untuva- tai fleecetakki, jonka laitan tuulitakin alle.

Korpikierros-kyltti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Korpikierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Toiseen suuntaan kyltti onkin Korpinkierros.
Korpinkierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Tällä kertaa kiersimme Nuuksiossa Korpinkierroksen vai Korpikierroksen – riippuen kyltistä. Ovat muuten ihan toisiaan lähellä nämä opasteet, tosin eri suuntiin. Ehkäpä se kierros on toiseen suuntaan eri nimellä kuin toiseen? 😉 Vai olisiko sittenkin vain sattunut pienoinen erehdys kyltin tekijällä! 🙂

Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnossa liikkuminen on mielelle ja omalle hyvinvoinnille hyväksi. Se rauhoittaa. Siellä voi hiljentyä. Siellä voi katsella kauneutta. Mitä ihmeellisempiä pieniä asioita voi nähdä, kun avaa silmänsä, hidastaa vauhtia, katselee ympärillensä ja ihmettelee. Älä ota suorituksena luonnossa liikkumista. Ota se nautintona, hidastuksena elämään ja kiireeseen.

Älä kiirehdi. Nauti luonnosta. Ota makuuasento ja katsele taivasta.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.

Korpinkierros on osa Nuuksion luonnonsuojelualuetta Espoossa. Se on pituudeltaan 6-7,2km riippuen, mitä reittikohtaa kuljet. Reitti on merkattu kokonaisuudessaan keltaisin reittimerkein ja se on haastava. Olimme reitillä koko perheellä eli minä, mies ja tyttäremme tuolloin iältään 8 vuotta ja 10 vuotta. Yhteensä meillä meni reitillä noin 5,5 tuntia, koska vauhti oli tosiaan hidas ja pysähdyimme siellä täällä sekä makasimme välillä lumen päällä ääniä kuunnellen ja taivasta katsellen. Lapsemme ovat tottuneet kävelemään luontopoluilla. Eniten luonnossa liikkumista olemme harrastaneet Kolin huikeissa maisemissa ja täällä pääkaupunkiseudulla.

Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa  nuotiolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Olennaisena osana luontoretkeä kuuluu tietenkin ulkona syöminen. Meillä yleensä mukana on makkaraa ja/tai nakkeja, karjalanpiirakkaa (on muuten tajun hyvää nuotiolla lämmitettynä!), kuumaa teetä, jotakin naposteltavaa ja vaahtokarkkeja (lähinnä lapsille – minäkin tosin paistelen niitä muutaman!). Luonnossa kaikki maistuu aina paremmalta!

Grillipihdit on kätevä varuste ruoan kääntämiseen ja nostamiseen arinan päältä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungosta ja kolosta siinä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungolta.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva jäästä ja jääkiteistä.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnonsuojelualue Slåttmossen Helsingissä – siis mikä?

Lähimatkailu. Lähiluonto. Luonnonsuojelualue. Onko Helsingissä sellaista?

Slåttmosenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Tämä Slåttmossenin luonnonsuojelualue sijaitsee Jakomäessä Helsingissä. Se on piilotettu aarre, jota ei monikaan tiedä, eikä koe luonnonsuojelualueena. Tänne on todella helppo tulla. Autolla pääsee Somerikkotieltä Jakomäen koirapuiston parkkipaikalle, josta lähtee luontopolku metsään. Somerikkotiellä on myös Helsingin ja Vantaan bussien pysäkit eli jalkapelillä pääsee sinne myös kätevästi.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä.

Alue on rahoitettu luonnonsuojelulailla. Ohjeet alueen käyttöön löytyy Somerikkotien parkkipaikalta lähtevän reitin kohdalta. Tästä täytyy kävellä hetki metsän sisään, jotta löytää pitkospuun päät kahteen eri suuntaan. Kiertämällä nämä aina joko vasempaan tai oikeaan kaartaen riippuen kummalta puolelta lähdet kulkemaan, pääset taas takaisin lähtöpisteeseen.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Luonnossa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Luonto elää kiertoelämää. Täällä kasvaa lakkaa tai hillaa tai suomuurainta, millä nimellä sitä haluaa kutsua. Täällä on suota, tuntuu kuin olisi jossakin kauempanakin. Sitten huomaa Porvoon moottoritien huminan ja muistaa olevansa Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Toki Vantaan raja on ihan kivenheiton päässä.

Slåttmossenin luonnonsuojelualueen pitkospuut.

Alueella on 700 metrin verran pitkospuita. Niitä pitkin on helppo kävellä. Vaikeampaa on mennä, jos on keppien kanssa liikenteessä, kuten minä olin. Asettamalla kepit oikein pitkospuille, onnistuu kävely myös vähän heikkojalkaisemmallakin. Vaunuilla tai pyörätuolilla näille pitkospuille ei ole menemistä. Tästä pienestä matkasta tulee kiva pieni kierros.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin puita ja linnunpönttö
Sieniä Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Syksyn värit olivat tulleet myös tänne luontopolulle. Erilaisia kasveja alueelta löytyy useita. Valitettavasti en ole kovin hyvä luonnontuntija, enkä tunnista kovinkaan erilaisia kasveja – mänty ja kuusi sentään erotan. 🙂

Katso vielä lopuksi tämä video Slåttmossenin alueelta.

Siirry sivun alkuun