Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Timon jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Metsätoimija Timo Syrjälä tekee työtä omassa yrityksessään METSÄn tähden Tiimissä metsäpalveluyrittäjänä. Hän on toiminut metsäalalla noin 20 vuotta. Timon työtehtävät ovat olleet monipuolisia eri metsätyötehtäviä. Hän on opiskellut metsätalousinsinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Timo omistaa myös itse metsiä erilaisilla kokoonpanoilla.

Monissa metsäalan töissä saa sekä liikkua luonnossa että tehdä töitä sisällä. Kahta samanlaista päivää ei ole. 

Lue tai kuuntele, onko metsäala kuoleva ala Timon mielestä?

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Jakson yhteydessä esitettävät kuvat eivät liity Timon metsiin.

Metsäpalveluyrittäjänä Keski-Pohjanmaalla ja pohjoisessa Keski-Suomessa

Timon ja hänen yhtiökumppaneidensa yritys METSÄn tähden Tiimin toiminta sijoittuu Keski-Pohjanmaan kuntiin Lestijärvelle, Toholammille ja Halsualle sekä Keski-Suomen Kinnulaan. Timo on ollut yrittäjänä 9 vuoden ajan, mutta yritys on itsessään toiminut jo 11 vuotta. 

Tausta metsäalalla

Timo on tehnyt töitä metsäalalla noin 20 vuotta. Suurin osa siitä on ollut työtä yksityismetsätalouden puolella asiakasrajapinnassa. Työ on ollut metsänomistajien keskuudessa tehtävää palvelutyötä. 

Opiskelut metsäalalla

Timo on opiskellut metsätalousinsinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa Tuomarniemellä. Metsätalousinsinöörikoulutus on sittemmin lopetettu kyseisessä koulussa, mutta metsurin perustutkintoa siellä voi vielä opiskella. Timo meni koulutukseen lukiopohjalta ja valmistui vuonna 2004. 

Appiukko ohjasi metsäalalle

Timo kertoo päätyneensä metsäalalle appiukon ohjauksessa. Timolla oli puolisen vuotta aikaa ennen kuin armeija alkoi ja hän mietti, että mitä tekisi tuon ajan. Appiukko, tai tuolloin vielä appiukkokandidaatti, ehdotti, että Timo menisi Metsänhoitoyhdistyksen kautta tekemään istutuksia ja raivausta metsiin. Appiukko kysäisi asiaa Metsänhoitoyhdistykseltä, josta soitettiinkin Timolle ja pyydettiin töihin. Timo teki MHY:llä syysistutuksia sekä taimikonhoitoa marras-joulukuulle asti. Appiukko lainasi raivaussahaansa töitä varten. 

Kotona ei ollut metsiä, enolla oli

Timon omilla vanhemmilla ei ollut metsiä. Timosta piti tulla maanviljelijä, koska hänen enollaan oli maatila ja metsiä. Timo istui aikoinaan kaikki kesät enonsa traktorin kyydissä, jopa nukahti sinne päiväunille. Kun Timo oli 10-11-vuotias, opetti eno Timolle vesurin kanssa tehtävää varhaisperkausta, jossa taimikosta poistetaan koivun risut pois ja taimille annetaan tilaa. Lisäksi Timo on ollut enolla talkoissa istuttamassa metsiä. Lapsena hän ei oikein kuitenkaan metsätöistä nauttinut, koska lapsena oli mielessä paljon muut asiat kuin kovat työt.

Lukion jälkeinen epävarmuus

Timo kertoo, että lukiosta valmistumisen jälkeen hänellä ei ollut oikein selvää, mitä hän haluaisi tehdä. Hän arvelee, että samanlainen tilanne on monella muullakin tämän päivän nuorella ja lukioon mennään, kun ei oikein tiedä vielä, että mitä tekisi. Maanviljelyspuoli jäi mielestä pois, kun eno oli löytänyt vaimon. Tietokoneet kiinnostivat Timoa, mutta hänellä oli myös ajatus esimerkiksi hortonomiksi opiskelemisesta, koska hän tykkäsi käsillä tekemisestä. Timo mietti myös optikon ammattia. Kun tuli hetki, että piti lähteä hakemaan johonkin kouluun, oli yhtenä vaihtoehtona metsätalousinsinöörikoulutus. Timo hakikin Ähtärin Tuomarniemeen opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Toisena vaihtoehtona oli Lapin ammattikorkeakoulu Rovaniemen Hirvaan metsäopistossa. Timo kävi Ähtärissä pääsykokeissa, mutta kävikin niin, ettei hän päässyt sinne opiskelemaan, mutta hän pääsi Rovaniemelle. Timon tyttöystävä lähti opiskelemaan Pieksämäelle tuolloin. Rovaniemeltä oli huonot yhteydet Pieksämäelle ja armeija-aikana Timo anoi koulupaikan siirtoa Rovaniemeltä Ähtärin Tuomarniemeen. Koska siirto sopi molemmille kouluilla, pääsi Timo lopulta opiskelemaan Seinäjoen ammattikorkeakouluun. 

Timo tykkäsi Tuomarniemestä ja Ähtäristä, koska ne eivät olleet liian isoja paikkoja. Lisäksi metsäkoululla oli mahtavat puitteet opetukselle. 

Erilaisia metsäalan töitä

Timo kertoo, että harjoittelujen aikana oli sellaisia töitä, missä aivot piti laittaa narikkaan. Harjoittelussa oja- ja tiepuolella Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksella oli yli sadan kilometrin ojahanke. Sinne oli suunniteltu ojat ja hakattu ojalinjalta puut pois. Timolle annettiin tehtäväksi lähteä mittaamaan ja tarkastamaan, että onko ojat oikean mittaisia. Hän käveli lankamittalaitteen kanssa ojien pieliä koko kesän. Tiepuolella sai lapion kanssa tehdä teiden perusparannuksia. Jälkikäteen voi miettiä nykyisen digitaalisaation kautta, että olikohan siinä ojien mittauksessa mitään järkeä. Hyötynä tästä kuitenkin oli, että oppi lukemaan karttaa. Kartanlukutaidon Timo mieltää kansalaistaidoksi. Nykypäivänä on monenlaisia laitteita, mitä voi hyödyntää metsässä, mutta niistäkin akku voi loppua. Kun on paperikartta mukana, pysyy myös kartalla, kun osaa sitä karttaa lukea. 

Timo on tehnyt tietenkin myös metsurintöitä; raivaussahalla, moottorisahalla, tehnyt istutuksia ja käsinkylvöjä. Pystykarsintaa hän ei ole päässyt tekemään.

Nykyinen työ

Nykyisessä työssä Timo kertoo olevansa metsänomistajien kanssa asiakasrajapinnassa. Hän opastaa ja neuvoo sekä myy erilaisia palveluita yksityisille metsänomistajille. 

Eri työpaikoista saadut opit

Koulusta on saanut hyvät perustiedot ja -taidot. Työharjoittelut ovat olleet kultaakin kalliimpia, koska siellä on oikeasti oppinut varsinaisen käytännön tekemisen. Lisäksi hyvin merkittävässä roolissa ovat olleet vanhemmat kollegat, jotka ovat opastaneet kädestä pitäen. Timo kertoo, että hänellä on käynyt hyvä tuuri, kun työkaverit ovat olleet hyviä. Joskus voi työssä virheitäkin sattua, kun ollaan ihmisiä. Mutta pomotkin ovat olleet sellaisia, että eivät ole teilanneet, kun on tehnyt virheen vaan on uskottu, että virheistä oppii ja yritetään sitten seuraavalla kerralla paremmin. 

Timo kertoo, että koulusta valmistuttuaan hän oli ensimmäisellä toimihenkilötyöpaikalla Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksessa. Timon työ oli oja- ja tiepuolella ojasuunnittelijana. Siellä sattui hauska sattumus, kun 40 vuotta työtä tehnyt vanhempi kollega pyysi Timoa tekemään ojalinjakeppejä. Timo ryhtyi tekemään ilman opastusta niitä; ojalinjakeppi valmistui ja Timo ojensi sen kollegalle. Timo sai häneltä sellaisen palautteen, että sen jälkeen Timo on muistanut, miten niitä ojalinjakeppejä kuuluisi tehdä. 

Töihin Metsänhoitoyhdistykselle siirtyminen tapahtui vuonna 2006. Siellä Timo oli esimerkiksi lannoitusvastaavana. Siinä sai oppia metsälannoituksista ja niiden taustasta. Tuo työlaji on Timon mielestä tänäkin päivänä vielä mielenkiintoinen, koska kun on seurannut lannoituksia melkein 20 vuoden ajan, niin huomaa, mitä se saa metsänkasvulle aikaan. 

Lannoitukset muuttuu

Lannoitukset ovat vuosien varrella muuttuneet esimerkiksi siten, että niin sanottuja keinolannoitteita levitettiin ennen turvemaillekin, mutta tänä päivänä sellaisia ei edes valmisteta vaan on pelkästään tuhkalannoitusta. 

Lisäksi vesiensuojelutoimenpiteet ovat toisenlaisia nykyisin. Toki 2000-luvun alussakin, kun Timo tuli alalle, näitä otettiin huomioon. Esimerkiksi turvemailla ei ojien yli vedetty vaan koitettiin sarkojen mukaan levittää sitä lannoitetta. 

Miksi kannattaisi opiskella metsäalaa?

Jos tykkää luonnossa liikkumisesta tai monipuolisesta työstä, Timo suosittelee metsäalan opiskelua. Luonto työympäristönä on sellainen, että harvoin tulee kahta samanlaista työpäivää; paikat vaihtuu, metsät vaihtuu, metsien ravinteisuus vaihtuu, eläimistö on erilaista, kasvisto on erilainen. Työpäivän aikana saa havainnoida kauheasti kaikenlaista. Lisäksi metsässä liikkumisessa on todettu terveysvaikutuksiakin. Metsässä myös huomaa Suomen neljä vuodenaikaa, saa olla ulkona keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Metsä muuttuu erilaiseksi talvella, mitä se on sulan maan aikaan.

Metsäalalla saa olla sosiaalinen. Ja toiset tykkäävätkin olla asiakasrajapinnassa. Sitten on myöskin tutkijoille työmahdollisuuksia. Ja jos on sellainen, että ei välttämättä tykkää niin olla ihmisten kanssa tekemisissä, on tämmöisellekin ihmiselle työmahdollisuuksia metsäalalla. 

Timo tykkää omassa työssään siitä, että voi olla työaikana sekä toimistolla että maastossa. Tällä hetkellä nämä menevät aikalailla fifty-fifty. Timo suosittelee itse alaa hyvin mielenkiintoisena. Lisäksi alalla on paljon tutkittavaa, kun varmastikaan kaikkea ei vielä ole saatu selville, mitä luonnosta ja metsistä voi hyödyntää. 

Mikä on metsien tulevaisuus?

Timon mielestä metsäalalla on valoisa tulevaisuus. Nykyistä julkista keskustelua seuratessa huomaa, että metsäalan tutkimuksen puolella on löydetty tosi paljon kaikkia uusia juttuja, miten metsää voidaan hyödyntää. Joskus metsäalasta puhuttiin auringonlaskun alana, kun paperiteollisuuden näkymät olivat huonot. Mutta nyt tuntuu, että tuo on enää muisto vain. Timo näkee, että metsäalalla on tosi paljon mahdollisuuksia ja kannustaakin nuoria hakeutumaan alalle. 

Metsän omistaminen

Timo omistaa myös itse metsää. Hän on ollut metsänomistaja reilu viisi vuotta. Omistuksia on monella eri tavalla; on metsäyhtymää, on yhteismestän osakkuutta ja omistusta puolison kanssa yhdessä. Timon mielestä metsän omistaminen on hyvin antoisaa, mutta se ei tietenkään sovi kaikille. Lähtokohtaisesti pitää miettiä omasta itsestään metsän omistamista. Mutta kyllähän metsän omistaminen on nastaa.

Mitä metsäpalveluyritys tekee yhteistyökumppanien kanssa?

Pääasiassa palveluita tarjotaan yksityisille metsänomistajille. Mutta viimeaikoina on tullut tuulivoimalan rakentaminen merkittäväksi metsän käytön puolella. Siellä on monenlaista metsäammattilaista työssä. Tuulivoimayritykset ovat lähestyneet METSÄn tähden Tiimiä ja pyytäneet palveluita erilaisiin töihin heiltä. Yhteistyötä tietysti tehdään eri metsäalan yritysten kanssa ja myös myydään heillekin palveluita.

Muiden metsäpalveluyrittäjien kanssa on vähän kuin YYA-sopimus eli autetaan toisia. 

Kiinteistövälittäjän kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi, jos asiakkaat haluavat myydä tai ostaa kiinteistöjä, koska METSÄn tähden Tiimissä ei kenelläkään työntekijällä ole LKV-tutkintoa. 

Lisäksi tietenkin on puunkorjuupuoli, jossa korjuuyrittäjät ovat merkittävänä yhteistyökumppanina. 

Yhteistyötä tehdään myös metsuriyrittäjien kanssa.

Myös puunostajat ovat tärkeitä. Muita yrityksiä voidaan auttaa esimerkiksi korjuisiin liittyvissä asioissa ja silloin he ostavat Timon yritykseltä palveluita. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi nauhoittaminen, merkkaaminen tai leimikon suunnittelu.

Timo sanoo, että aina kaikkien kanssa täytyy olla tekemisissä, kun muutoin pitäisi itse rakentaa sellutehtaita, sahoja ja kaikkia muuta, eikä se olisi järkevää tehdä itse kaikkea. 

Mikä on leimikko?

Leimikolla tarkoitetaan aluetta, mistä hakataan puut pois.

Millaisia palveluita yrityksenne tarjoaa metsänomistajille?

Timo kertoo, että he tarjoavat laajat palvelut. Yrittäjänä on mielellään sellainen, että mitä asiakas pyytää, niin sitä yrittää palvella mahdollisimman hyvin sekä koittaa keksiä ratkaisuja niihin.
Viime aikoina METSÄn tähden Tiimi on laajentanut palveluita yksityisteiden isännöinnin puolelle, kun Timo kävi tieisännöitsijäkoulutuksen. Lisäksi he ovat palkanneet vastikään uuden tieisännöitsijän, joka on aiemmin tehnyt sitä työtä muualla. Tällaiset palvelut lisääntyvät ja niille on kysyntää.

Metsuripalveluna voimme käydä raivaamassa taimikon, jos esimerkiksi metsänomistajalla on taimikko, eli pieni metsä ja sinne on istutettu kymmenen vuotta sitten havupuuta, mutta nyt se näyttää siltä, että siellä on koivun vesakko. Tietysti tässä on myös asiakasneuvontaa, jossa kerrotaan esimerkiksi, että työhön voi saada valtionapua Metsäkeskukselta. Tämän hakemuksen Timo voi tehdä yrityksensä kautta. Silloin asiakkaalle lähtee metsurityöstä lasku, josta on vähennetty valtiolta saatu tukiraha. 

Jos taas metsänomistaja kokee, että hänellä on tarvetta saada rahaa metsästä esimerkiksi johonkin hankintaan, mutta samalla kokee, että hänellä ei ole tietotaitoa puukaupan tekemiseen, voi Timon yritys avustaa puukaupan tekemisissä ja erilaisissa palveluissa. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi tarjousten pyytäminen, kauppakirjan allekirjoitukset, korjuun valvonta. Kaikesta sovitusta työstä tehdään metsänomistajan kanssa kirjalliset sopimukset. 

Lisäksi METSÄn tähden Tiimi tekee tilakohtaisia metsäsuunnitelmia ja -arvioita. Metsäsuunnitelmat tehdään vielä vanhalla tyylillä eli käydään maastossa toteamassa kohteet ja kuviot sekä tehdään mittaukset maastossa. Nykyään on yleistynyt laserkeilausaineiston käyttäminen, jossa puustoa mitataan taivaalta. 

Timo kertoo myös, että hänen tapansa on sellainen, että kun hän liikkuu metsissä, niin tulee sitten soitettua metsänomistajalle, että hänen metsissään olisi tämmöiselle työlle tarvetta. Siinä tulee samalla markkinoitua omaa työtä ja palvelua, että olisi mahdollista heidän yrityksen kauttaan teettää se työ. Esimerkkinä Timo kertoo, että kun myrskytuhojen jälkeen hän oli kiertänyt metsissä katsomassa myrskyn jälkiä, oli hän sitten ottanut myös naapuriin yhteyttä asian tiimoilta, kun heidän yrityksen kautta oli koneet tulossa heidän asiakkaan metsään naapurissa. 

Miten ohjaatte metsänomistajia luonnonhoidossa ja monimuotoisuudessa?

Yrityksenä olemme sitoutuneet Pohjois-Eurooppalaiseen sertifikaattiin eli PEFC:n, joka otetaan omassa toiminnassa huomioon. Tietysti pyrimme siihen, että maanomistajalta kysellään, mitkä ovat hänen tavoitteet metsissä ja miten esimerkiksi luontoasiat tai monimuotoisuus otetaan huomioon. 

Kun nyt puhutaan monotonisista Suomen metsistä, jossa on samaa puulajia, on Timo koko uransa ajan ollut sitä mieltä, että metsään mahtuu kasvamaan monenlaisia puita. Hänen mielestään ei välttämättä ole paras se, että metsissä olisi kaikki samaa puulajia. Nykyisinhän tuo näkyy siinä, että istutustyömailla istutetaan useampaa kuin yhtä puulajia. Joskus on laitettu kolmeakin puulajia samalle kuviolle, jos vain kasvupaikkatyyppi on sille sopiva. 

Jatkuvan kasvutuksen metsät 

Timo kertoo, että silloin tällöin tulee jatkuvan kasvatuksen kohteita vastaan. Yhdessä kohteessa olisi ollut potentiaalia jatkuvaan kasvatukseen ja hän ehdottikin sitä maanomistajalle. Maanomistaja vähän vierasti avohakkuuta ja häntä kiinnosti jatkuva kasvatus. Maanomistaja kyseli asiasta lisää. Timo kertoi tuolloin, että voi olla riskejäkin: voi tulla esimerkiksi lahovaurioita; saattaa olla, ettei alue uudistukaan, vaikka alue näytti siltä, että hyvin oli tulossa uutta taimea; voi myös olla, että alue tulee alttiimmaksi myrskytuhoille. Maanomistaja kuitenkin päätti, että alue avohakattiin ja istutettiin kuuselle. 

Timo sanoo tuovansa maanomistajille esille eri mahdollisuuksia, mutta pitää muistaa samalla kertoa myös riskit. Nykyisin on olemassa erilaisia vaihtoehtoja metsän suhteen, mutta niitä ei välttämättä kirjoista voi lukea. Harvemmin on vielä sellaisia metsiä, joissa olisi monen ikäistä puuta tai että ikähaarukka olisi sata vuotta tai kaikkea siltä väliltä. Timo tuo esille sen, että nykyisin keskimääräinen sukupolven omistamisaika on noin 25 vuotta. Uuden metsänomistajasukupolven ajattelu voi olla taas aivan toisenlaista kuin edellisellä sukupolvella; he voivat jopa ajatella, että vanha omistaja on ollut huru-ukko ja että mitä se on tämmöistä tehnyt tai ajatellut. Metsässä pitäisi tehdä suunnitelmia pitkälle ajalle. Timo sanoo, että toki osan metsistä tai kuvioista voi hoitaa tietyllä tavalla ja toisen tietyllä. 

Timo kertoo, että tosiasia on se, että metsät kuusettuu. Lestijärven alue, jossa hän muun muassa toimii, on tunnetusti pohjavesialuetta ja hiekkakankainen. Siellä pystytään uudistamaan metsiä tiheällä siemenpuuasennolla, jolloin metsä pysyy jollain tapaa metsän näköisenä. Kuitenkin mänty on valopuu ja tarvii valoa, siksi kuusikkoon ei oikein tahdo mänty uudistua sinne alle. Tietysti on pienaukkohakkuut, joista Timo on huomannut, että kannattaisi seurata sitä vanhan metsän ja varttuneemman taimikon vaihettumisvyöhykettä kuvion rajalla. Tuossa voi taimikon pituudesta havainnoida sitä, miten paljon reunametsä puusto vie taimikolta kasvua pois ja se voi vaikuttaa jopa kymmeneen metriin asti taimikon puolelle. Metsänomistajan tulee silloin tiedostaa se tosi asia, että ympärille jäävä iso metsä vie aika paljon voimaa taimikolta.

Mitä teet tilanteessa, jossa metsänomistajien toiveet ovat ristiriidassa metsälain kanssa?

Timo sanoo, että ainut oikea vastaus on, että metsänomistajalle tulee kertoa, miten metsätoimintaa ja metsätaloutta säätelevät lait. Ne kieltävät tietynlaisen toiminnan. Jos metsänomistaja edelleen pitää toiveensa, sanoo Timo, ettei heidän yritys ainakaan voi tarjota palveluita sellaiseen. Timo kertoo, että ei ole ehkä koskaan hänen kohdalleen tullut tällaista vastaan, että olisi metsälakia tietoisesti lähdetty rikkomaan.

Timo kertoo, että suurin osa metsänomistajakunnasta tietää metsälain. Toki nyt tällä hetkellä ollaan sellaisessa murroksessa, kun omistajakunta muuttuu, että kaikki eivät välttämättä metsälaista tiedä. Siksi tietyllä tavalla metsäammattilaisilla on aika kova vastuu, kun täytyy valistaa metsänomistajia metsälaista ja että toiminta menee lain sekä säädösten mukaan.

Mikä on tärkeintä työssäsi metsänomistajien kanssa?

Timo sanoo, että inhimillisyys on tärkeintä ja että saa olla toisen ihmisen kanssa tekemisissä, siitä saa voimaa. Haastavia tilanteitakin on, mutta palkinnotkin on hyviä, eikä sen palkinnon tarvitse välttämättä olla myyntiä. Timo saa paljon enemmän siitä, että ihminen on saanut apua johonkin hänellä olevaan ongelmaan ja hän on itse pystynyt antamaan sen avun. Se on voimauttavaa. 

Mitä ajattelet metsien tulevaisuudesta?

Timo on tietyllä tavalla huolissaan metsistä, jos ajatellaan koko meidän maapalloa. Timon mielestä Pohjois-Eurooppalaisista metistä ei tarvitse olla kauhean huolissaan. Metsä on tietysti ekosysteemi, jossa on monta liikkuvaa osaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Maailmanlaajuisissa asioissa, kuten sademetsän hakkuumääristä, ollaan täällä median varassa. Ne hakkuut ovat varmasti totta ja niistä Timokin on huolissaan. Suomen osalta puhutaan luontokadosta, on Timo miettinyt sitä, että kun sertifiointi on ollut Suomessa 30 vuotta, on se aika todella lyhyt luonnon kiertokulussa. Voidaanko niin lyhyessä ajassa tehdä lopullisia johtopäätöksiä, esimerkiksi että me olemme epäonnistuttu?

Kun metsänomistajakunta muuttuu, sieltä paikkakunnalta muutetaan ja mennään kauas kauas siitä metsän fyysisestä sijainnista ja kun puhutaan, että meillä myrskyt, tuulituhot ja hyönteistuhot lisääntyvät sekä lisäksi puhutaan lahopuusta, on Timo itse järkeillyt, että vielä 90-luvullakin on varmasti ollut sitä, että vanha isäntä on asunut siinä tilalla ja kun se tuuli on kaatanut sen puolenkymmentä puuta sieltä sadalta hehtaarilta, isäntä laittanut sen Valmetin käyntiin ja lähtenyt hakemaan niitä puita sieltä pois, niin eihän sitä lahopuuta tullut silloin sinne metsään. Mutta tänä päivänä kun myrsky käy, se kaataa 20-50 runkoa sieltä sadalta hehtaarilta tai sata runkoa sieltä täältä, ei niitä enää kannata lähtee sieltä millään hakemaan pois, ellei ne satu olemaan jossain yhdessä rykelmässä. Tästä syystä Timo on miettinyt, että meidän metsissä myrskytuhot tai lahopuumäärät tulee lisääntymään merkittävästi. 

Lopuksi vielä viimeinen kysymys. Mikä on se tärkein asia, minkä haluat maailman kuulevan metsistä?

Timo haluaisi, että maailma kuulisi, että Suomessa metsiä on hoidettu hyvin ja tullaan hoitamaan erittäin vastuullisesti. Timo kertoo haastattelupäivänä kertoneensa koululaisille metsäpäivässä, että kun metsänomistaja hakkaa metsään aukon, niin meillä on laki, joka velvoittaa metsänomistajan synnyttämään sinne uuden metsän; sitä ei jätetä niin sanotusti heitteille. Metsänomistajan tulisi ajatella, että se uuden metsän synnyttäminen on velvollisuus ja että kun metsänomistaja on saanut hyödyntää edellistä metsää, niin on hänen tehtävä myös saada sinne uusi taimikko. Timon mielestä tämä toteutuu meillä suhtkoht hyvin. Toki aina on niitä, missä se ei toteudu. Timon mielestä meillä Suomessa on aivan loistavat metsät tällä hetkellä ja niistä voidaan olla ylpeitä. Tämän päivän keskustelu siitä, että metsät loppuvat Suomessa tai ettei niitä saisi hyödyntää kuin tänä päivänä hyödynnetään, tuntuu se keskustelu aika ihmeelliseltä.

Kiitos

Kiitos Timo, että tulit tähän Ihmisen ääni -podcastiin kertomaan metsistä ja metsässä tehtävästä työstäsi.

Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi #mmsaatio

#ihmisenäänipodcast #ihmisenääni #podcast #tikleoy #virvanet

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Villen jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Tilaa ilmoitukset Ihmisen ääni -podcastin uusista artikkeleista https://virva.net/ihmisen-aani-tilaus/