Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Helenan jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Helena on kaupunkilainen metsänomistaja. Hän asuu Tampereella, mutta viihtyy hyvin usein omalla mökillään ja metsäpalstallaan Lounais-Suomessa. Helena sai mökkipalstan jo vuosia aiemmin ja osti metsänsä kymmenisen vuotta sitten äidiltään eurokriisin seurauksena.

Helena hyödyntää metsiään monella tapaa. Lähellä sydäntä on ollut taideprojekti metsässä.

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Jakson yhteydessä esitettävät kuvat on otettu Helenan metsissä.

Metsät Lounais-Suomessa

Helenan metsät ovat Lounais-Suomessa rehevillä merenrannan mailla. Samoilla alueilla sijaitsee myös Helenan mökki, jossa hän perheineen viettää hyvin paljon aikaa. Helena on näissä maisemissa liikkunut vauvasta asti aina kesäisin.

Perintörahat metsiin

Helena mietti noin kymmenen vuotta sitten, mihin perintörahansa laittaisi. Samanaikaisesti oli eurokriisi. Silloin hänelle tuli ajatus siitä, että metsän valmistusta ei ole lopetettu, maata voi omistaa ja se on pysyvää. Ajatus metsänomistamisesta tuntui hyvältä. Lisäksi tuntui, että omat rahat ovat metsissä turvassa. 

Metsänomistajuus tuntuu Helenasta alkaneen vasta sitten, kun joutui ensimmäisen kerran miettimään virallisia asioita metsien suhteen. Helena kertoo asenteensa olleen, että hän kyllä pärjää näiden asioiden kanssa ja asioita voi selvittää sekä neuvoja saa aina. 

Verotus

Metsänomistajuuden verotus tuntui Helenasta isolta asialta. Helena kertoo verotuksen olevan oikeastaan ihan oma kielen lajinsa. Siinä ei ole paljoa mistään aiemmasta hyötyä ja asiat tuntuivat käsittämättömiltä. Kun tuli nettiveroilmoitus, siinä ei pääsekään tekemään mitä tahansa, koska se ei mene läpi, jos tekee jotakin väärin. Silloin on soitettava veroneuvontaan ja kysyttävä apua. Veropuhelimesta saa hyviä neuvoja metsäverotukseen, mutta Helena toivoisi, että myös nettiveroilmoituksella olisi suoraan neuvoja asioiden edistämiseen.

Helena kertoo, että Tampereella on erittäin mukavia neuvonantajia verottajalla. Lisäksi on tiettyjä puhelinnumeroita, mihin nettiveroilmoitus käskee soittamaan apua saadakseen.

Metsänhoidonopettelua

Helena oli opetellut metsänhoitamista jo omalla mökkitontillaan. Hän on tehnyt sahaamista sähkösahalla ja moottorisahalla, on käyttänyt kaikenlaisia leikkureita, saksia ja sirkkeleitä. Lisäksi halkomiskone on tullut tutuksi, kun Helenan veli hankki sellaisen Helenalle 50-vuotislahjaksi. Helena kokee kasvaneensa kokoajan tähän tehtävään. Helena kokee, että bensamoottorisaha on hänelle kauhistus, se vaatii paljon voimia ja vähän myös nokkeluutta. Helena kertoo, että perhe ja puoliso ovat auttaneet laittamaan koneita ja laitteita kuntoon. Sitä kautta myös Helena on oppinut teknistä puolta niistä ja saanut aina tarvittaessa uudelleen ja uudelleen apua.

Helena kertoo, että alussa piti ottaa myös selvää, että miten metsänhoitoyhdistyksen kanssa toimitaan ja sieltä hän onkin saanut erittäin hyviä kontakteja.

Turvallinen sijoituskohde

Metsä tuntuu Helenasta turvalliselta sijoituskohteelta, kun pankistakaan ei ole saanut rahalle mitään korkoa. Eläkeläisenä hän haluaa varmistaa tulevaisuutta, jos vaikka sairastuisi vakavasti tai tulisi jotain valtavia kuluja itselle. Metsä tuntuu hyvältä sijoitukselta. Helena kertoo saaneensa hakkuiden kautta taloudellista hyötyä, mutta tällaiset hetket ovat harvassa, eikä niitä välttämättä saa joka vuosi. Sitten pitää muistaa laittaa hakkuista saatu taloudellinen hyöty niin, että sitä voi seuraavienkin vuosien ajan hyödyntää. Ja jossei itse pysty hyödyntämään metsää, niin kasvaahan metsä seuraavillekin sukupolville. 

Seuraava sukupolvi

Helena ei vielä ole varma, että onko seuraavassa sukupolvessa innostusta metsiin, mutta kesämökki on saanut kyllä innostusta. Helena kertoo, etteivät kaikki nuoret innostu kesämökeistäkään, mutta hänen oma poikansa on kiinnostunut. 

Miksi kannattaisi omistaa metsää?

Metsänomistamisessa on sekä itsekkäitä syitä että globaaleja syitä. Itsekkäästi oma metsä on vaan ihastuttava taapertaa, poimia mustikoita ja nauttia siitä tai viedä kavereita poimimaan mustikoita. Sitten globaalisti metsä on myös hiilinielu, joka hyödyttää koko Eurooppaa. Onneksemme meillä on hyvin puita täällä Suomessa.

Metsien hyödyntäminen

Helena on miettinyt omassa metsässä olevaa peltoa, että voisiko siinä kasvattaa vaikka härkäpapua. Mutta toisaalta voisi olla nopeampaa kasvattaa sitä sukulaisten pelloille, kun siellä ei tarvitsi raivata. Hakkuista jäljelle jäävää puustoa Helena on käyttänyt polttopuuna. Lisäksi hän on suunnitellut, että voisi kylän koulun koululaisia viedä metsään, nyt kun eläkeläisenä olisi tällaiseen aikaa.

Luonnonsuojelu

Helena on nyt kuusikymppinen. Hän on seurannut esimerkiksi Linkolan elämää silloin, kun Linkola kävi puhumassa Turussa sekä lisäksi Helenan veljen kautta, koska veli oli Linkolan soutukaveri. Helena on myös lukenut Linkolan elämänkertaa ja miettinyt sitä, miten Linkola elämää hahmotteli. Toisaalta Linkolaa on moitittu radikaaliksi, mutta Helena näkee, että ehkä osa oli Linkolan tyylikeinoja. Mutta toisaalta Linkola on ollut oikeassa siinä, että maailmassa on suuri hätä ja se on vähän liian ylikansoitettu. Sitten elollinen putsaantuu pois ylikansoittamisen seurauksen, kun tehdään asfalttia, betonia ja asutetaan ihmisiä. Kaikki nämä ovat vakavia asioita ja kaikissa maissa niitä pitäisi järkevästi pohtia. Kaikki maat kuitenkin ovat erilaisia ja eri leveysasteilla on erilaista, että pitäisi miettiä, miten voitaisiin hoitaa asioita paremmin. Luonnonsuojelu on aina kiinnostanut Helenaa, mutta hän on myös tuntenut syyllisyyttä siitä, että hänen ikäpolvensa käyttää kaikkea luontoa hyväkseen paljon.

Luonnonsuojelusta on juteltu läheisten ihmisten kanssa kuten sekä kaupungissa että maalla asuvien sukulaisten. Metsänhoitoyhdistyksen kanssa ei varsinaisesti ole tuotu monimuotoisuutta tai luonnonsuojelua esille. Toisaalta Helena kokee, että netistä saa tietoa erilaisista luonnonsuojeluun liittyvistä asioista. Helena arvelee, että MHY hoitaa käytännön asioita, mutta taustaorganisaatio eli metsäteollisuus tarjoaa myös paljon tietoa kestävästä metsänhoidosta. Lopulta on metsänomistajasta kiinni, että haluaako sitä tietoa saada.

Metsään kasvaa luonnollisesti koivua. Helenan metsissä on eniten tällä hetkellä kuusta ja mäntyä, mutta sitten kuitenkin niitä lehtipuitakin jätetään sinne mukaan. Helenan metsät on hyvin reheviä ja niissä oli myös monikerroksellisuutta, kun kävimme metsissä kävelemässä.

Helenan metsät sijaitsevat alueelle, joka on maannousualuetta eli entistä merenpohjaa ja ne ovat hyvin lehtomaisia. Alimmassa kerroksessa on paljon kortetta ja puolukkaa, mutta myös mustikkaa. Lisäksi on paljon heinää. 

Millaisia ajatuksia Helenalla on nykyisestä metsäkeskustelusta?

Suomalaisten tulee pystyä päättämään omista metsistään, mutta heidän tulisi olla myös niin fiksuja, että otettaisiin opiksi, mitä Euroopassa sanotaan. Toisaalta suomalaisten pitäisi kuunnella omia metsäasiantuntuijoita. Saatu tieto voi olla myös ristiriitaista, mutta ei pidä myöskään jäädä tiettyyn linnoitukseen vaan pitää ottaa tietoa vastaan. Helenan mielestä esimerkiksi avohakkuut voivat olla semmoinen asia, että ovat kurjan näköisiä, mutta joissakin paikoissa ilmeisesti hyvä ratkaisu. Avohakkuualueillekin pitää jättää puuryhmiä. Kosteikkoalueet tulee suojata ja jättää niihin suojapuita. Näistä asioista pitää suomalaisten ottaa opiksi ja parantaa tapoja. Lisäksi lahopuuta tulisi jättää metsään ja saada siitä tietoa, ettei taas vahingossa jää sellaisia tuholaisalueita, että sieltä leviäisi joku tuholainen.

Tietoa näistä voi saada metsänhoitoyhdistyksistä. Lisäksi netti on uskomaton tiedonlähde. Esimerkiksi vaikka metsien monikäyttöisyys tai metsätalouden monimuotoisuus ovat asioita, joista voi saada tietoa googlailemalla. Lisäksi Metsähallitus tekee jatkuvasti Luken (Luonnonvarakeskus) lisäksi sivuja, joita kannattaa lukea ja seurata. Helena kertoo, että Metsälehteä tai Maaseudun tulevaisuuttakin lukemalla saa tietoa.

Pidempään metsää omistaneena voi alkaa myös taloudellisten arvojen lisäksi miettiä, että mitä muita asioita voisi olla. Aina voi oppia uutta ja metsän kanssa kaveruus on pitkä kasvuprosessi.

Miten Helena hoitaa metsiään?

Helena on useana vuonna istuttanut ja täydennysistuttanut kuusentaimia. Seuraavaksi täytyy sitten varjella niitä taimia ja katsoa, miten ne pääsevät kasvamaan. Harvennuksia metsässä on myös edessä ja näiden suhteen Helena aikoo kysyä neuvoa sukulaisilta ja asiantuntijoilta, että koska niitä tehtäisiin ja millä tavalla. Apua saa aina, jos omat voimavarat eivät riitä.

Mistä metsänomistaja voi saada apua?

Helena kertoo, että hänen käsityksen mukaan maaseudulla on nuoria, joita voi joidenkin yhdistysten kautta pyytää apuun esimerkiksi metsänistuttamiseen. Helena uskoo, että laittamalla sähköpostia Metsänhoitoyhdistykselle, hän saa apua ja neuvoja. Maaseudulla on myös monet ihmiset verkostoituneet ja he tietävät, että kuka tietää asioista ja he ovat myös aika neuvokkaita.

Millaisia ajatuksia Helenalla on metsien tulevaisuudesta? 

Helena näkee, että metsien avulla voidaan tehdä uusia vaatteita, eikä puuvillaa tarvitse tuoda toiselta puolelta maapalloa; vaatiihan puuvillan tuottaminen hirveästi vettäkin. Metsän kuiduista voidaan tehdä uusia vaatteita. Tosin Helena huomauttaa, että meidän ei tarvitsisi ostaa uusia vaatteita joka kuukausi ja että kierrätys on hänelle hyvin rakas harrastus. Toisaalta muodikkaita vaatteita voi tehdä metsän kuiduista tai itse asiassa monenlaisista kasveistakin.

Taidetta metsästä

Kävelimme Helenan metsissä ja juttelimme hänen taideprojekteistaan. Helena on tehnyt Pesä metsässä -näyttelyn, joka oli kranssinäyttely omalla kotikylällä. Taide on hauska harrastus ja hän on tehnyt sitä nuoresta tytöstä alkaen. Nyt eläkeläisenä on ollut aikaa panostaa taiteeseen. Helenan suuri haave on täydellinen metsä, missä on täydellinen sammalpeite, kivet sammaleen peitossa sekä lisäksi suuria valtavan isoja kuusia. Se olisi fantasia täydellisestä metsästä. Tällaisia mahtavia metsiä on Tampereen ja Turun ja Rauman väliä ajaessa, mutta pikkuhiljaa tuntuu, että ne katkotaan tehokkaasti. Helena kertoo, että hän aina ilostuu siitä, kun näkee läpitunkematonta metsää, joissa hirvet ovat piilossa. Kaikkien metsien ei hänen mielestään tarvitse olla hoidettuja. Helena toivookin, että kunnissa jätettäisiin jonkun verran metsiä vanhenemaan, että kaiken ei tarvitsisi olla samanikäistä.

Oman vapaus päättää

Helena on saanut aikalailla itse päättää, että mitä hän tekee omissa metsissään, koska niissä on kiinni hänen omaa varallisuuttaan. Helena ei ole saanut muilta mutinoita ja on ollut vapaa tässä asiassa päättämään. Pienestä avohakkuualueesta Helena on ollut aika hiljaa, mutta nyt tämäkin alue on enemmän ja enemmän alkanut kasvaa kasveja ja metsää. Alueella viihtyvät sekä hirvet että naapurin koirat. Helena kertoo hämmästyneensä, että miten paljon kyseiselle alueella on kasvanut männyntaimia, jotka ovat jostakin vain tupsahtaneet sinne, mutta ehkä vanha merenpohja kasvattaa vehreämmin kuin muut. 

Mikä on se tärkein asia, minkä haluat maailman kuulevan metsien omistamisesta?

Helena pitää hyvänä, että metsät ovat sukujen omistuksessa, koska metsät eivät anna puustoa joka vuosi, eikä edes joka 10. vuosi. On hyvä, että metsät olisivat metsää arvostavien ihmisten hallussa. Jos metsiä alettaisiin hirveästi verottamaan jollakin pöljillä veroilla, niin niitä saatettaisiin alkaa myymään firmoille ja sen jälkeen metsät kylmän viileästi ovat firmojen omaisuutta. Silloin firmat voivat tehdä niille mitä vaan. Se tuntuu Helenasta riistolta, että hän näkee, että tavallinen suomalainen fiksu perhe tai suku tai nainen tai mies tai miksei sinkkukin voisi omistaa metsää, silloin ehkä sitä ei niin suotta hakattaisi. Toki hekin voivat tarvita rahaa ja hakata jonkun alueen. Nykyisin suositellaan välittömästi hoitamaan jälkihoito ja istuttamaan puuta. Jossei sitä pysty itse tekemään, voi siihenkin saada apua. Helena sanoo, että yksityisomistus on aika hyvä asia. Toisaalta hän toivoisi, että valtion metsät ja yksityiset metsät toimisivat yhteistyössä. Lisäksi valtio pystyy hankkimaan tietoa meille kaikille.

Valtion metsiä on suojeltu. Lisäksi yksityiset ihmiset voivat osallistua suojeluhankkeisiin, jos he kokevat, että sen voi tehdä turvallisesti. Metsänomistajat voivat tehdä 10 vuoden suojelu metsäänsä. Helenankin metsää on tarjottu suojelukohteeksi, mutta se ei ollut tarpeeksi monimuotoinen; ehkä sen takia, että se on ollut vanhaa talousmetsää. Jos suojeltuja metsiä olisi enemmän ja ne voisivat muodostaa ketjun, jonka avulla eläimet olisivat turvassa, niin ehkä petoeläimet eivät tulisi kaupunkeihin. Jos on tarpeeksi suuria metsiä, niin ne petoeläimet voisivat elää siellä. 

Kiitos

Kiitos Helena tästä keskustelusta. Kiva, kun tulit mukaan ja sain tulla tänne katsomaan sun omia metsiäsi.

Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi #mmsaatio

#ihmisenäänipodcast #ihmisenääni #podcast #tikleoy #virvanet

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Tilaa ilmoitukset Ihmisen ääni -podcastin uusista artikkeleista https://virva.net/ihmisen-aani-tilaus/