Artikkeli on tehty mukaellen Ihmisen ääni -podcastin Jussin jaksoa. Kuuntele Ihmisen ääni -podcastin metsänomistaja Jussin jakso Spotifysta tai Apple Podcasteista. Ihmisen ääni -podcast avaa ikkunan metsänomistajan maailmaan.

Metsänomistaja Jussi Salomäki kertoo matkastaan metsänomistajana. Jussi avaa ajatuksiaan metsänomistamisesta, sen henkisistä puolista ja merkityksestä heidän elämälleen. Ihmisen ääni -podcastin haastattelu kertoo metsän olevan enemmän kuin vain puustoa – se on osa perintöä, rakentamista ja elämäntapaa.

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Jakson yhteydessä esitettävät kuvat eivät liity Jussin metsiin.

Metsät monessa paikassa

Jussi ja asuu Padasjoelle. Hänellä ja hänen perheellään on metsätiloja Hollolassa, Padasjoella ja Pohjois-Karjalassa. Jussi on tehnyt osittaisen sukupolvenvaihdoksen seuraaville sukupolville. Jussista ja hänen vaimostaan tuli metsätilallisia sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 1991. He ostivat Jussin vaimon kotitilan.

Metsä osana elämää

Jussi kertoo, että heillä oli myös lapsuuden kodissa metsää ja hän on oppinut metsätöitä jo isän kanssa. Tuolloin pieni maatila, missä oli metsää, oli enemmän ajanvietteeseen, lisätuloihin ja kuntoiluun liittyvää metsätyötä, eikä niinkään tehokasta metsätaloutta. Enemmän metsätyöt kuuluivat osaksi maatilan töitä eli metsätyöt oli osana elämää. Metsästä kuitenkin saatiin hankintahakkuiden myötä myös tulojakin.

Metsänhoito kehittyy

Metsänhoidon ajattelu on vuosien varrella muuttunut taloudelliseksi ajatteluksi. Kun Jussi ja vaimonsa ostivat nykyisen kotitilan ja metsänpinta-ala kasvoi, oli siellä paljon hoitotöitä tehtävänä. Lisäksi oli tulossa harvennushakkuita ja sitä kautta tuloja, joten metsien taloudellinen merkitys kasvoi aika paljon sen seurauksena. Tästä huomasi sitten, että metsien hoidolla ja tehdyillä toimenpiteiltä pystyttiin parantamaan kasvua ja tätä kautta huomasi yhteyden siihen, että mitä paremmin metsiä hoitaa, sitä paremmin se palkitsee taloudellisesti kuin metsän kasvun kannalta.

Metsänhoito haltuun

Jussi kertoo, että heidän hankkiessaan nykyinen tila, oli tilalla paljon rästitöitä, joten oli pakko hypätä mukaan tekemään asioita. Kun tila on ison tien varressa ja keskellä kylää, niin ei sitä metsää muutoin kehtaa katsoa. Siinä tuli tarve hoitaa metsää ja hakea ratkaisuja, että saadaan metsä toiseen asentoon.

Ajatuksia metsänomistamisesta

Metsät ovat Jussin perheessä hirveän iso osa elämää. Monesti hoitotoimenpiteet, ensiharvennukset, raivaukset tai istutukset ovat liittyneet tiettyyn elämäntilanteeseen tai ihmiseen, jotka silloin ovat olleet mukana. Lisäksi metsien tärkeys korostuu sukutilalla, jossa on paljon rakennuksia, joita tarvitsee korjata ja entisöidä sekä ylläpitää, niihin tarvitaan rahaa, taloudellisia resursseja, joita sitten saadaan metsästä. Metsä on ikäänkuin sydän, joka pumppaa verta tai elämää Jussin perheen elämäntapaan. Metsällä on siis iso ja keskeinen merkitys. Kuvannollinen sydän näkyy myös haastattelupaikassamme, jonka Jussi on itse rakentanut metsän puista. Jussi kertoo, että he tavallaan elävät ja hengittävät koko ajan omaa metsäänsä. 

Opiskelujen kautta tietoa

Jussi kertoo opiskelleensa agrologiksi ja saaneensa opintojen kautta tietoa metsätaloudesta. Tällöin perustietotaso oli kohtuullisen hyvä. Metsäasiat olivat hyvin luontevia, mutta se intensiteetti ei ollut vielä tuolloin tiedossa – että se voisi olla muuta kuin elämäntapa. 

Isot lahjaverot tuli maksaa

Jussi kertoo, että hyvin nopeasti metsien oston jälkeen asiat konkretisoituivat, koska osa oli lahjaa ja niistä piti maksaa lahjaverot. Ja kun Jussi ei ollut rintaperillinen ja tilan hankinta tapahtui yhteisesti vaimon kanssa, niin lahjaverot olivat isot. Sitä varten piti hakata metsää, että pystyi maksamaan tuntuvat lahjaverot. 

Lisäkoulutus

Jussi kertoo opiskelleensa metsätalousyrittäjän ammattitutkinnon opintovapaan aikana ja suorittaneensa siinä luonnonhoitokortin. Sitä kautta luonto ja monimuotoisuus tulivat osaksi omaa ajattelut. Jussi kertoo, että monimuotoisuus tai jatkuva kasvatus ovat ensiksi tulleet omaan ajatteluun ja sen jälkeen hän on hakenut keskustelua asioista yhteistyökumppanin kanssa, eikä niinkään toisinpäin. Hän kertoo, että käy itse merkkaamassa säästöpuut metsässä ja sitä kautta varmistaa, että mitä päätehakkuun jälkeen jää  näkyville.

Tulevaisuuden tavoitteet seuraavassa sukupolvessa

Nyt kun metsänomistamista on takana jo 32 vuotta, Jussi kokee, että oma posti on kohta tehty. Vuonna 2017 he perustivat yhteismetsän, missä on mukana Jussi, puoliso Paula ja heidän lapsensa. Tästä syystä koko ajan mietitään lasten kanssa tulevaisuutta ja sitä, että millaisiksi metsät jäävät heille. Omat tavoitteet oikeastaan siten keskittyy siihen, minkäläinen metsä jää jälkeen. Tietysti ajattelussa on mukana paljon asioita siitä, mitkä liittyvät kestävään metsänhoitoon ja metsän kasvuun sekä luontoarvojen huomioimiseen. Jussi kertoo lasten metsäajattelun olevan nykyaikaista, että he ymmärtävät, että metsä ei voi olla pelkästään sellainen, että hakataan puuta pois. Lapset huomioivat myös yhteiskunnan toiveita, että lapset ovat sikäli liberaalimpia kuin Jussi aikanaan. Vuosien saatossa metsän tutkimus ja tieto metsistä on kasvanut ja niitä on enemmän saatavilla. Jussi ajattelee, että nykyisin on vähän näin, että mitä tietoa haluat, sitä tietoa kyllä löydät. Eli jos haluaa painottaa tehometsätaloutta, niin löytää siihen oppeja ja apuja; kun jos haluaa enemmän suojelua tai monimuotoisuutta, niin niihinkin löytyy apuja tänä päivänä.

Metsätyöt

Jussi kertoo tekevänsä metsässä esimerkiksi raivausta ja istuttamista. Raivaaminen on kuulemma vähän kuin ammattitauti, riippuvuus, että sitä on pakko päästä tekemään. Hän sanoo leikkimielisesti, että ei tiedä, missä raja kulkee, mutta luulisi, että noin 20 hehtaarin kohdalla. Kun sen 20 hehtaaria on raivannut, on riippuvuus syntynyt. Raivauksessa näkyy oma kädenjälki heti ja myös vuosien päästä. Jussi kertoo, että sai aikoinaan Metsäkeskuksen tarkastuksessa kehuja tarkastajalta, että oli tehty hyvin raivaus.

Kiitoslahja

Metsä on kumppani, jota tulee huomioida tai käy huonosti. Säästöpuiden jättäminen, riistatiheiköt ja sekapuustoisuus ovat jonkunlainen kiitoslahja luonnolle. Luonto kasvattaa puut ja ilman luonnon huomioimista ei tulevaisuudessa metsät pärjää. Jos tulee paljon tuholaisia tai ilmasto lämpenee, niin se vaatii monimuotoisuutta enemmän kuin aikaisemmin.

Voiko metsänomistaja vaikuttaa ilmasnton lämpenemiseen?

Jussi naurahtaa ja sanoo, ettei tiedä, voiko tehdä paljoa mitään. Ehkä sen voisi metsänomistaja tehdä, ettei vastusta kaikkea vaan suomalainen metsänomistaja voi toimia esimerkkinä. Hän painottaa, että Suomen metsät eivät ole maailman mittakaavassa merkittäviä, ja Suomessa on toimittu asioissa kohtuullisen hyvin.

Monimuotoisuus metsänhoidossa

Jussi määrittelee monimuotoisuuden metsätaloudessa erilaisten luontoarvojen huomioimisena. Hän korostaa, että vaikka jokaisella neliömetrillä ei tarvitse olla erityisiä piirteitä, laajemmalla alueella monimuotoisuuden tulisi olla riittävää. Hän mainitsee metsätilansa FSC-sertifikaatin, jossa on tiukat kriteerit luontoarvojen suhteen. Metsätilan sisällä tulee olla huomioitu erilaisia luontoarvoja, mutta Jussi sanoo, ettei se tarkoita hänelle sitä, että jokaisella neliöllä pitäisi olla vaikka sekapuustoa, riistatiheiköitä tai säästöpuita, jotka ovat monimuotoisuuden toimenpiteitä. Mutta isommalla alalla pitää keskimäärin olla näitä riittävästi mukaan lukien suojellut kohteet.

Avohakkuut

Avohakkuut on aluksi ruman näköisiä, vähän kuin huutomerkkejä, joten Jussi ymmärtää kyllä sen tunteen, mikä siitä tulee. Toisaalta avohakkuut eivät ole koko metsäalaa.

Metsäojitukset

FSC-sertifikaatissa on tiukat kriteerit, kuten esimerkiksi metsäojia ei siinä pysty tekemään vaan ne on oltava navero-ojia, mitkä ei tavallaan pääty mihinkään eli ne keräävät veden, mutta sieltä ei sitä vettä johdeta pois sieltä. Aikoinaan metsäojien mittari oli metrimäädä, eikä niinkään lopputulos tai metsän kannalta optimaalisin tapa.

Jatkuva kasvatus

Jussi avaa jatkuvan kasvatuksen perinteitä, kuvaillen sitä vanhan ajan metsänhoitomenetelmäksi. Hän sanoo, että ennen talot tehtiin hirrestä ja metsästä otettiin parasta puuta eli tavallaan korkeampia ja suurempia puita, mitkä hirsiksi veistettiin. Silloin metsään jätettiin alikasvos. Jatkuvan kasvatuksen siirtäminen perinteisemmiltä metsäalueilta vaatii jo valmista (alikasvos)pohjaa metsään ja aikaa. Yhden puulajin metsän siirtäminen jatkuvaan kasvatukseen on haaste ja vaatii todella pitkän ajan. Jatkuvassa kasvatuksessa on myös iso taloudellinen riski, koska se vaatii enemmän osaamista. Lisäksi se tarvitsee erilaisia työmenetelmiä, koneita ja pitkästi aikaa. Lisäksi Jussi sanoo, että hän ei voi tietää, mitä lapset ajattelevat ja ovatko he kiinnostuneita jatkuvan kasvatuksen työmenetelmiin ja onko sopivia palveluita saatavilla esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden päästä. Pahimmillaan jatkuva kasvatus voi aiheuttaa rääseikköjä, joista hakataan isot puut pois ja toivotaan, että nuoremmat puut siellä kasvavat. Jos ne eivät istten kasvakaan, niin kuin Padasjoen alueella on reheviä maita, niin sieltä maasta kasvaa paljon muuta kuin arvopuuta.

Metsäalaa saa ravistella keskustelulla

Viime vuosien metsäkeskusteluista Jussi sanoo, että alaa kyllä saa ravistella. Kuitenkin jos vain yksipuolisesti annetaan metsäteollisuuden tai luonnonsuojelijoiden tai metsäteollisuuteen kriittisesti suhtautuvien tahojen olla äänessä, niin helposti jää sitten metsänomistajien ääni kuulumatta. Nyt kun metsäalaa nostetaan esille, on metsänomistajienkin vähän kuin tarve ottaa kantaa asioihin ja saada ääntä kuuluville, koska on myös oikeus puolustautua. 

Asiat eivät olisi varmaankaan edenneet esimerkiksi luontoarvojen suhteen niin nopeasti ilman tällaista keskustelua, joten ei keskustelua pidä pitää pelkästään huonona. Jussi sanoo, että media tarvitsee kärjistyksiä ja ristiriitoja, koska muut uutiset eivät kiinnosta. Itsestä tuntuu siksi joskus keljulta, kun tulee syyllistämisen tunnetta, että metsiä hoidetaan väärin tai yksipuolisesti, vaikka ei ole kysytty, miten sinä hoidat metsiä.

Metsänomistajat ovat erilainen porukka esimerkiksi on paljon kaupungissa asuvia, joille kosketus metsään ei ole samanlainen kuin niille, joille metsä on pääelinkeino tai merkittävä sivuelinkeino. Motiivit on silloin toisenlaiset ja se on ihan luonnollista.

Nämä viime aikaiset keskustelut ovat vaikuttaneet siten Jussiin, että on on pohtinut, kuinka erilaista porukkaa metsänomistajat ovat. Lisäksi hän on koittanut ymmärtää kritiikkiä ja sitä, mitä siinä keskustelun takana on ja mihin sillä pyritään. 

Jussi myös miettii metsänkäytönohjausta teoreettisien laskelmien kautta ja antaa esimerkiksi LULUCF-asetuksen, jota hän on yrittänyt ymmärtää. Lisäksi hän mainitsee, että yhtenä päivänä nämä laskelmat voivat muuttua toisenlaisiksi, en vähemmän sitä ymmärtää, miksi sellaista tehdään ja mikä niiden takana on. Jussi nostaa esiin myös uutisoinnin hiiinieluista, jossa todettiin kuitenkin lopulta, että Suomen hiilinielut ovat paremmat, mitä oletettiin. Ja kun se laskentatavan muutos tuli, niin tästä ei uutisoitu kuin yhden artikkelin verran tai kuitenkin hyvin vähän kirjoitettu asiasta.

Jokaisenoikeus

Jussi sanoo liikkuvansa paljon muidenkin metsissä ja katselee niitä metsänomistajan silmillä. Mutta kuitenkin hän miettii enemmän niissä metsissä sitä, ketä siellä metsien takana on. Tämä on jotenkin Jussin harrastus aina. Ja kun hän näkee, että on metsiä hoidettu, hän miettii, että millainen omistaja tässä on ja minkälainen historia hänellä on. Jussi sanoo, ettei tuomitse, koska ei ole huonoja tai hyviä metsänomistajia. Hän ymmärtää, että on niin monenlaisia elämäntarinoita taustalla. 

Miksi kannatta omistaa metsää?

Jussi sanoo, että hänellä on ankkuriteoria, jossa ihmisellä pitäisi olla joku kiinnekohta tai harrastus, työ, elämäntehtävä tai kutsumus tai vastaava elämää suurempi ankkuri, mihin voi kiinnittyä. Se luo henkistä turvaa, taloudellista turvaa. Se voi olla turvapaikka tai tavoite, mitä haluaa parantaa tai haluaa päästä eteenpäin siinä. Jussi sanoo, että metsä voisi olla monelle ankkuri. Toki siinä on reunaehtoja, että tykkää liikkua metsässä ja että kokee sen metsän turvalliseksi. Että jos vaikka sataa räntää ja on +2 astetta lämmintä ja tuulee pohjoisesta, niin metsässä on silti kiva olla tai ainakin kulkeminen siellä olisi ihan ok.  

Kasvu, kasvu ja kasvu

Jussin omissa metsässä tärkeintä on kasvu, se on elämän perusedellytys oppimisen kannalta. Lisäksi taloudellisesta näkökulmasta, jos omistaa metsää, niin täytyy olla tuloja, että pystyy omistamaan metsää. Eli jos omistat metsää, sitä kannattaa hoidaa, että se kasvaa ja pysty hyödyntämään sen kasvun. Kielikuvana voi ajatella, ettei hakata pääomaa eli ei pienennetä sitä metsän arvoa. Metsän arvo pysyy samana, mutta aina, mitä metsä kasvaa, niin sen voi hyvällä omalla tunnolla hyödyntää ja käyttää itselle tärkeisiin asioihin. Mutta tämä edellyttää panostamista kasvuun, että metsänomistaja tekee toimenpiteitä, että se mahdollistaa sen metsän kasvuun. Sen takia kasvu on tärkeätä. 

Jos mietitään jälkipolvia, niin ilman sitä kasvua se metsä ei säily. Vähän kuin polkupyörällä ajo, että jos lopetat polkemisen niin se pyörä kaatuu. Mutta metsän kasvulla saa lisäarvoa tuotettua.

Ajatuksia toisille metsänomistajille

Jussi sanoo, että metsänomistajan kannattaa pohtia suunnitelmaa tai tehdä tavoitteellista pohdintaa siitä, mitä siellä metsässä kymmenen tai kahdekymmenen vuoden aikana pitäisi tehdä tai mikä sen metsän rooli on tuolloin. Jussi suosittelee jonkunlaista aktiivisuutta siihen omaan metsään: haluaako hoitaa metsää, tai jossei halua, niin kuka sitä metsää hoitaa ja mitä toimenpiteitä siellä tehtäisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana, että se metsä siirtyisi jollekin seuraavalle.

Elämänmatka metsänomistamisesta?

Jussi sanoo, että metsänomistaminen voi olla elämää suurempi ankkuri ja tarjota mahdollisuuden oppimiseen sekä omien arvojen ja tavoitteiden toteuttamiseen. Jussi kuvaa metsänomistamisen elämänmatkaksi, jossa eri elämänvaiheissa voi tehdä toimenpiteitä ja nähdä, miten metsä muuttuu ja kasvaa. Jos on luontoarvoja tai suojeluasioita, niin on palkitsevaa, että voi suojella vaikka koko metsätilan, kuvion tai jonkun alueen. Jussi kannustaa metsänomistamiseen vaihtoehtona, jos siihen on varaa tai mahdollisuus. Hän sanoo, että siitä voi tehdä elämänmatkan itselle.

Metsäsuhde

Jussi korostaa metsäsuhteen henkilökohtaista merkitystä: onko se taloudellinen, haluaako tuottoa sijoitusmielessä, kassavirtaa eli rahaa omaan elämiseen, onko se sitä, että haluat jatkaa perinteitä, onko metsä lapsien tulevaisuutta varten, vai onko se suojelua varten. Jussi siis kiinnostaa ihmisten motiivit ja löytääkö ihmiset oman motiivinsa metsän omistamiselle.

Kiitos

Kiitos Jussille tästä haastattelusta Ihmisen ääni -podcastiin!

Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi #mmsaatio

#ihmisenäänipodcast #ihmisenääni #podcast #tikleoy #virvanet

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Tilaa ilmoitukset Ihmisen ääni -podcastin uusista artikkeleista https://virva.net/ihmisen-aani-tilaus/