Tämän tekstin alkuperäinen aihe oli kiitollisuuspäiväkirja, jota olen kirjoittanut nyt neljä kuukautta. Huomasin kuitenkin kirjoittavani vaikeista ajoista viimeisen vuoden ajalta. Aihe siis vaihtui lennosta. Nyt kuitenkin mennään kevättä ja mahdollisuuksia kohti!

On ollut vaikea käsittää, että minä joudun kestämään kaiken tämän. Mielialat ovat vaihdelleet epätoivosta, lähes masennuksen kautta myös iloisuuteen. Masentavaa on ollut kaikki tapakit, sairauslomat ja vaikeudet. Iloisia ja kiitollisia hetkiä viime vuonna oli aina ne hetken, kun huomasi terveyden ja kunnon menevän eteenpäin. Ja ne hetket, kun ystävä tai läheinen ihminen kannusti eteenpäin ja iloitsi kanssani.

Kannattaa iloita pienistäkin asioista!
Ne tuo hyvän mielen tullessaan!

Viimeinen hieman yli vuosi on ollut vaikea. Viime vuoden alussa minulla oli endometrioosileikkaus, jonka jälkeen en päässyt fyysiseen työhöni vatsan alueen leikkauksesta johtuen. Kesäkuun alussa kantaluuni murtui, sain tosin diagnoosin vasta heinäkuun lopulla. Tämä on vaikeuttanut elämääni kuukausiksi. Aluksi diagnoosin puutteen vuoksi, sitten keppien, sairauslomien, lihasten surkastumisten ja heikon kunnon vuoksi.. mitä näitä nyt kaikkea tähän on kertynyt.

Vaikeaa oli myös se, kun esimerkiksi kantaluun ja jalan kanssa on tullut takapakkia ja jalka kipeytyi enemmän. Näissä jouduin sitten aina uudelleen sairaslomalla, koska ei ollut järkevä töissä olla rasittamassa jalkaa lisää, kun välipäivinä rasituksen tuoma kipu ei lähtenyt pois. Itkuhan siinä tuli, kun joutui taas uudelleen sairaslomalle. Oikeasti päivien kuluttaminen on rasittavaa, vaikka jonkun mielestäni olenkin lomailemassa. Ei ole lomailemista se, ettei pysty tekemään sellaisia asioita, joita rakastaa eli esimerkiksi käydä luonnossa pitkiä kävelylenkkejä, kulkea metsässä jne..

Hakeuduin marraskuussa yksityiselle fysioterapeutille, jotta saisin jalkani kuntoon. Jalka oli tuolloin ollut noin kuukauden samassa jamassa, eikä oikein vesijuoksukaan enää toiminut. Oli hankala olla. Olen monesti sanonut, että ilman Fysioksen Minjaa, en olisi päässyt jalan kanssa eteenpäin. Toki se, että käyn fyssarilla, ei yksin riitä. Minun täytyy itse tehdä kaikki jumppaohjeet, jotta oikeasti jalan kunnon kanssa pääsee eteenpäin.

Fyssarilla käynti eivät yksin riitä. Jumppaa on myös tehtävä.

Töissä taas olin onnekas ja pääsin tekemään tuotannon labraan tietokoneella töitä. Tämä mahdollistui sillä, että tein KELAn osasairauspäivärahalla osittain töitä. Onneksi sain myös vastuuta ja myös osaamiseni huomattiin. Sain tehdä sellaista projektia, jota kukaan ei ollut siinä vielä tehnyt. Ihan mahtavaa, että minulle uskallettiin antaa vastuuta ja osaamistani hyödennettiin!

Vaikka sairauslomille olen mennyt itkun kautta, olen jälkikäteen aina todennut, että sairausloma on ollut oikea ratkaisu jalan kannalta. Vaikka sitten muutoin sairausloma ei ole kiva asia esimerkiksi rytmittömyyden ja rahallisen korvauksen vuoksi. Sairauslomalla päivärytmissä on pitänyt se, että lapset heräävät aamulla kouluun. Herään siis itsekin samoihin aikoihin yleensä. Lisäksi olen käynyt esimerkiksi vesijumpassa, vesijuoksussa ja mahdollisuuksien mukaan kävelemässä. Kirjojakin on tullut luettua, ehkä joku on sen Instagramissa huomannut.

Ehkä siellä tunnelin päässä on valoa. Vai mitä? Nyt olen siinä vaiheessa, että menen takaisin töihin työeläkeyhtiön ammatillisen kuntoutuksen turvin. Tämä on ihan uusi juttu minulle sekä varmasti monelle muullekin. Olisin toivonut hieman enemmän informaatiota ja mahdollisuutta järjestellä asioita. Tässä vaiheessa asiat olisivat olleet eri tavalla minun näkökulmasta ja olisivat voineet mennä paremmin ja minun lähtökohdista tehtynä.

Ammatillinen kuntoutus mahdollistaa työssä, joko omalla tai jossakin muussa työpaikassa, siirtymisen toisiin töihin johtuen siitä, ettei omia töitä enää voi tehdä sairauden tai vamman vuoksi. Minulla on nyt se tilanne.

Uuden edessä siis.