Ihmisen ääni -podcast metsänomistaja Emma ja toimittaja-tuottaja Virva

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Emman jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Kuuntele metsänomistaja Emman jakso painamalla nuoli-näppäintä!

Emma on etämetsänomistaja. Hän asuu Hyvinkäällä, ja hänen metsänsä ovat Keski-Pohjanmaalla. Emma omistaa metsää sekä kuolinpesän kautta että yksinään. Asuinpaikasta huolimatta hän kokee olevansa enemmän maalainen kuin monet maalla asuvat.

Emma haluaa ihmisten puhuvan ja hakevan enemmän tietoa metsistä ja talousmetsien hoitamisesta. Hän tekee omassa metsässään esimerkiksi raivaussahatöitä sekä käy tarkistuskäynneillä nähdäkseen, onko tarvetta toimenpiteille. Hän on opiskellut metsäalan ammattitutkinnon oppiakseen lisää metsistä ja metsänhoidosta. Koulutus oli hyvä, ja keskustelut toisten opiskelijoiden kanssa antoivat lisää tietoa. Ihana kasvilöytö omassa metsässä oli varsinainen vau-elämys!

Haastattelu tehtiin Ihmisen ääni -podcastia varten Hyvinkään Petkelsuolla. Teksti mukailee tehtyä haastattelua.

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Emman jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Jakson yhteydessä esitettävät kuvat eivät liity Emman metsiin.

Ihmisen ääni -podcast metsänomistaja Emma
Ihmisen ääni -podcast metsänomistaja Emma

Metsät Keski-Pohjanmaalla

Emman metsät ovat Keski-Pohjanmaalla, hyvinkin kaukana hänen kotoaan Hyvinkäältä. Matkaa metsiin on noin 500 kilometriä. Emmasta tuli metsänomistaja ensin kuolinpesän kautta, ja myöhemmin hän hankki myös omaa metsää. 

Metsänhoidosta oppeja

Emma on saanut metsänhoidon oppeja isältään, mutta myös Google on ollut kovassa käytössä. Kun metsälaki muuttui, tuntui tärkeältä hankkia lisää ymmärrystä ja Emma päätti lähteä tekemään ammattitutkintoa lähellä olevaan kouluun Hyriaan. Koulutus on tarkoitettu aikuisille nykyisille ja tuleville metsänomistajille. Emma suosittelee tällaisen koulutuksen käymistä kaikille, jotka ovat saamassa metsää esimerkiksi perintönä tai ovat aikeissa ostaa metsää. Koulutus oli tosi avartava ja opettajien lisäksi oppia sai myös kurssikavereilta keskustelujen kautta. Osalla opiskelijoista metsän omistaminen oli vasta edessä, osalle oli tulossa sukupolvenvaihdos, jossa metsät, mutta ehkä myös maatila siirtyy seuraavalle sukupolvelle, ja siihen valmistauduttiin etukäteen. 

Koulutuksessa keskustelu on tärkeässä osassa

Hyrian ammattitutkinnossa Emma hyötyi opetuksen lisäksi myös opiskelijoiden keskinäisestä kanssakäymisestä. Opiskelijat toivat mukanaan eri näkökulmia, kun useimpien metsät sijaitsivat eri puolilla Suomea. Alueen mukaan vaihtelee esimerkiksi se, mihin mennessä kesällä on ötökkävaaran vuoksi vietävä havupuutavara pois metsästä. 

Omaa metsää

Hyrian opinnoista innostuneena Emma päätti hankkia myös omaa metsää, jossa päätökset saa tehdä yksin ilman, että niistä tarvitsisi keskustella muiden osakkaiden kanssa. Oman metsän hankinta oli siis tarkoituksella tehty. Alusta asti oli selvää, että Emma tekee töitä metsissään. Moottorisahatöistä hän ei oikein välitä, mutta raivaussahalla hän on tehnyt töitä metsissä. 

Petkelsuolle metsäreittiä
Reittiä Petkelsuolle

Muuttuivatko ajatukset metsänomistamisen myötä?

Emma on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa maalaisympäristössä ja identifioi itsensä enemmän maalaiseksi kuin moni maalla asuva, joka käy kaupungissa töissä. Metsälain muututtua oli tiedonhaku tärkeää, kun Emma halusi ymmärtää, mitä mahdollisuuksia se tarkoittaa. Mitä on esimerkiksi se jatkuva kasvatus, josta puhutaan paljon, mutta johon paremmin tutustuttuaan ymmärsi, ettei se sovi kaikkialle. Alussa Emman ajatuksena oli, että kokeillaan erilaisia uusia mahdollisuuksia. Mutta jos on päätehakkuutta lähestyvä kuvio, jota on vaivalla kasvatettu 60 vuotta tasaikäisenä, niin siitä ei kovin helpolla tehdä monipuolista jatkuvan kasvatuksen metsää. Metsää on hoidettava sitten jollakin toisella tavalla, vaikka kaistalehakkuilla tai avohakkuulla. Avohakkuukaan ei ole niin paha kuin joskus mediasta saattaa lukea. Sen jälkeen voi aloittaa alusta ja kasvattaa samalle kuviolle eri-ikäisrakenteisen metsän.

Alussa Emma kokee lähteneensä ehkä vähän turhankin innostuneena siihen, että on paljon valinnanvaraa ja mahdollisuuksia tehdä kaikki luonnon hyväksi. Mutta tiedon mukana lisääntyi ymmärrys, että jos on menty vuosikymmeniä yhdellä tyylillä, niin se täytyy saattaa loppuun samalla tyylillä. Muutoin saattaa aiheuttaa esimerkiksi tuulituhoja, kun tekee harvennuksen vanhassa kuusikossa ja seuraava talvimyrsky kaataakin kaikki loput kuuset. Huomioitavaa on myös se, että myrskyn kaataman puun hinta on aika pieni. 

Mitä ovat kaistelehakkuut?

Kaistalehakkuulla tarkoitetaan sitä, ettei kaadeta koko kuviota vaan otetaan kaistale huomioiden maaston muodot ja mahdollinen tuulisuus. Kaistalehakkuulla kaadetaan kaistaleelta puut pois ja odotetaan, että siihen tulee taimikko, ja sen jälkeen kaadetaan seuraava kaistale. Tämä on hidas tapa edetä ja tällä tavalla ei koko alue tule yhdellä kertaa hakatuksi.

Sarat vaikuttavat hakkuisiin

Keski-Pohjanmaalla on aikoinaan jaettu maa-alueita pitkinä ja kapeina sarkoina. Saroista aiheutuu sellainen käytännön hankaluus, että metsäyhtiöt eivät ehkä halua toteuttaa hakkuita, jos hakattava ala on tosi pieni. Kuvio voi olla esimerkiksi hehtaarin verran ja jos olisit halukas teettämään esimerkiksi 0,2 hehtaarin alalle kaistalehakkuun, niin ei sinne välttämättä tule metsäkone paikalle. Sellainen saattaa mennä sitten omaksi moottorisahatyöksi, jos haluaa välttämättä sen tehdä. 

Saran päädyssä, jos se on pitkän matkan päässä tiestä, ei välttämättä päästä tekemään hakkuita helposti. Se kuvio saattaakin jäädä siksi hakkuiden ulkopuolelle ja odottamaan viereisten kuvioiden kasvamista samaan vaiheeseen.

Sarat ovat pitkiä ja kapeita. Maita on aikoinaan jaettu maanomistajille manttaalin mukaan. Kun sarat ovat kapeita ja pitkiä, on jokaiselle osunut vähän suota ja vähän pirunpeltoa sekä vähän sitä kunnollista metsää. Se on ollut tavallaan tasapuolista ja Emma ymmärtää, miksi näin on tehty. 

Emma huomauttaa, että etelässä metsäkuviot ovat eri mallisia, että niissä saattaa hyvinkin olla mahdollista toteuttaa esimerkiksi kaistalehakkuita. Olisi paljon helpompaa hallinnoida sellaista neliön tai ympyrän mallista metsätilaa kuin äärimmäisenä esimerkkinä 50 metriä leveää ja 2 kilometriä pitkää sarkaa.

Hyvin tavallinen metsä

Emma kertoo hänen oman metsänsä olevan hyvin tavallinen. Metsätila on pitkä ja kapea sarka, ja matkan varrella on monenlaista, myös maariankämmeköitä. Emma oli juuri tekemässä tarkastuskierrosta uudella metsäpalstalla, kun maariankämmekät kukkivat. Niitä hän ei ollut koskaan aiemmin niillä seuduilla nähnyt, vaikka Emma kertookin paljon kulkeneensa soilla. Lisäksi maariankämmeköitä oli joka toiselle askeleelle. Tämä näky toi Emmalle vau-elämyksen!

Emman metsässä on avosuota ja lähellä on myös tuulipuisto. Emma kertoo, että raivaussahatöitä tehdessä on iso varjo vilahtanut metsänreunassa ja mielessä on käynyt, että mikä hirvi sieltä tulee, mutta se onkin ollut tyylimyllyn lavan varjo. 

Metsässä suon jälkeen on märempää maastoa ja sen jälkeen maa alkaa nousemaan ja tulee varsin kallioinen kohta. Emma kertoo, että siinä kohdin taimikko kasvaa hitaasti, kun ei ole paljon maata kiven päällä. Nousun jälkeen maa alkaa taas laskea seuraavaa suota kohti. Hyttysiä ja mäkäräisiä metsässä riittää.

Emman metsissä on lisäksi paljon taimikoita ja nuorta metsää. Lisäksi on keski-ikäistä metsää, muttei juurikaan vanhaa metsää. Emma kertoo, että on hyvinkin tavallista, että kun ostaa metsää, myyjä on teettänyt rahakkaimmat hakkuut jo aikaisemmin. Harvoin on myynnissä sellaisia metsätiloja, joissa olisi isot puut vielä jäljellä. Emman oma metsä on siis kasvatuskohde, jossa saa päristellä raivaussahaa.

Mikä on tärkeetä omassa metsässä?

Omassa metsässä Emman mielestä on tärkeintä, että saa itse vaikuttaa.  Voi tehdä itse päätöksiä, vaikka miettiä uusia penkkateitä tai muita asioista. Taimikonhoidon vaiheessa on tosi mukavaa, kun saa tehdä valintoja, että jos ei ole hyvää mäntyä tai hyvää kuusta, niin sitten siihen jätetään koivu tai vaikka raita. Lehtipuista saadaan kariketta, jota tarvitaan sinne havupuiden sekaan, että maa pysyy hyvänä. Emma kertoo, että se ilmeisesti myös vaikuttaa vesistöjen tummumiseen. Emman mielestä on kiva tehdä päätöksiä ja nähdä, miten se metsä kasvaa. Hidastahan metsän kasvu on, mutta Emma sanoo olevansa hitaiden projektien nainen.

Petkelsuolle opaskyltti
Opaskyltti Petkelsuolle

Hirvituhot

Taimikon varhaishoidossa ja nuoren metsän hoidossa muutos on iso ennen ja jälkeen töiden. Sitten on tietysti jännitystäkin ilmassa, kun on tehnyt taimikon varhaishoitoa, että tuleeko hirvituhoja. Edellistalvena tuhoja ei ollut tullut, mutta katsotaan, että millainen tuleva talvi on. 

Emma kertoo hänen metsien alueella olevan paljon hirvieläimiä. Hän on antanut luvan metsästää hirviä metsätilallaan. Metsästys vähentää hirvituhoriskiä, samoin kuin taimikkojen läpi kulkeva tie.

Mitä ajattelet metsänomistamisesta? 

Metsänomistaminen on Emmalle mukava harrastus ja hyvä sijoitus. Saa itse valintoja tekemällä vaikuttaa niihin asioihin, jotka kokee itse tärkeinä. Luonnonhoidon toimenpiteet, mitä metsänomistajat tekevät omissa metsissään, on tosi tärkeitä ja niissäkin on paljon, mitä pystyy valita. 

Emma kertoo, että heille kävi niin, että ojitetussa suometsässä oli pakko avata vanhoja ojia, kun naapuripalstan leveämmälle saralle olikin tehty avohakkuu. Avohakkuun seurauksena viisi-kuusikymmenvuotias männikkö rupesi hukkumaan, koska vierestä poistui vettä haihduttavat puut. Ojia oli avattava, vaikka nykyisin ei ojien avaamista suositellakaan.

Metsien omistaminen vaatii paljon ajatustyötä ja seurantaa. Etämetsänomistajuus on varmasti hankalaa, jos omistaa metsiä semmoisissa paikoissa, joissa ei muutenkaan käy. Metsissä on kuitenkin syytä käydä tarkkailemassa omistuksiaan. Esimerkiksi tämmöinen avohakkuu viereisellä metsätilalla soisessa maastossa on aikamoinen pommi ja jos sitä ei huomaa, niin siitä seuraa taloudellista tappiota. 

Miten avohakkuu voi vaikuttaa viereisiin metsiin?

Emma kertoo, että heillä avohakkuu viereisellä metsäkiinteistöllä vaikutti siten, että koska hakatut puut eivät enää juo sitä vettä, mitä maastossa on, vaan vesi alkoi kertyä sinne lillumaan. Jos ojat ovat tällaisessa tapauksessa vanhat ja umpeutuneet, jäljelle jääneet puut yksinkertaisesti hukkuvat veteen, kun alue muuttuu märemmäksi kuin se, mihin puut ovat tottuneet. Siksi Emma toivoo, että olisi ylhäältä päin ohjattua yhteistyötä tilanteissa, joissa naapurien tekemiset vaikuttavat tosi paljon oman omaisuuden tilaan. Tämmöistä yhteistyötä voisi miettiä suometsissä ja muilla ojitetuilla alueilla, että voisiko alueella tehdä harvennuksen avohakkuun sijaan. Toki silloin ei tule tuloja niin paljon, mutta vesitalous pysyisi kuitenkin yllä, eikä ojia tarvitsisi pakosti syventää. Myöskin vältettäisiin tappiot, jos tämmöinen yhtäkkinen vesittyminen jää huomaamatta ja jonkun metsänomistajan puut kuolevat omia aikojaan.

Miksi jonkun muun kannattais omistaa metsää? 

Metsänomistaminen on tosi hyvä harrastus, jos ei tykkää käydä jossain bodypumpissa. Jos omistaa metsää, niin siinä tulee reippailua joka viikonloppu, kun käy ensin tutustumassa metsään, että miltä siellä nyt näyttää, ja sitten huomaa, että täytyisi joku alue raivata tai on tuulenkaatoja vietäväksi. Tuulenkaadot saa jättää metsään, mutta jos havupuita on yli kymmenen kuutiota, ne pitää viedä pois metsästä tiettyyn aikaan mennessä. Metsästä saa myös perinteisesti polttopuuta. Tässä energiakriisillä kun uhkaillaan, että tulee kylmä talvi Venäjän toiminen seurauksena, niin polttopuuta saa omasta metsästä kivasti.

Millaista yhteistyötä sinulla on ollut eri metsäntoimijoiden kanssa?

Emma on tilannut erilaisia töitä metsänhoitoyhdistykseltä sekä yhdeltä puunosto-organisaatiolta. Molempien kanssa on ollut oikein hyvää yhteistyötä. Kummastakaan ei ole tullut sellaista tytöttelyä, mitä saattaisi tulla, kun yhteishenkilöt ovat reilusti vanhempia miehiä. Asenne on ollut tosi hyvä ja rauhallinen, on jaksettu neuvoa. Emma kertoo kuitenkin, että yhdelle henkilölle saattoi tulla yllätyksenä, että heillä on ollut metsätietous näinkin hyvällä tasolla. Joskus on oltu asioista eri mieltä, sitten on keskusteltu ja todettu, että tehdäänkin sitten näin, että tehdään joku kompromissi tai ei tehdäkään mitään. Molempien toimijoiden kanssa on ollut hyvää yhteistyötä, josta ei ole moittimista.

Emma kertoo, että kerran hän joutui tekemään valituksen, kun harvennusjälki oli ollut hänen mielestään huonoa. Silloin hänen mielipiteensä otettiin tarkkaan huomioon, he kävivät kuviolla ja totesivat, että ei se ollutkaan mennyt ihan sillä tavalla kuin olisi pitänyt. Tässä kohtaa Emma muistuttaa opinnoista, jotka kävi Hyriassa ja kertoo, että hän ei olisi osannut katsoa jälkeä sillä tavalla, kuin nyt opintojen jälkeen osasi. Opinnot herättivät katsomaan asioita eri tavalla. Emma sanoo myös, että metsätoimijoiden kanssa keskusteleminen on ollut myös helpompaa, kun on peruskäsitteet hallussa. 

Petkelsuo
Petkelsuon pitkospuita

Toiveita metsätoimijoille omien metsien suhteen

Emma on toivonut metsäalan toimijoilta, että puulajisuhteet säästetään, kun tehdään harvennuksia tai nuoren metsän hoitoa. Tämä tarkoittaa, että jos siellä metsässä kasvaa ennestään vaikka kymmenen prosenttia koivua, pidetään se todennäköisesti luontaisesti syntynyt koivun osuus siellä tallessa harvennuksia tehdessä. Myöskin peltoihin rajautuvat alueet eli siirtymävyöhykkeet ovat linnuille ja ötököille tosi tärkeitä, että ne myös pidettäisiin sellaisina kuin ne on. Ihmissilmälle, varsinkin pohjalaisiin avaruuteen tottuneelle, olisi kiva, jos näkisi läpi. Mutta se ei ole sama asia eläimille. Pellon ja metsän siirtymävyöhyke on säästetty meidän pyynnöstä, kun siinä on tosi paljon kaikenlaista elämää.

Mitä ajatuksia sulla herää nykyisestä metsäkeskustelusta?

Metsäkeskustelu on Emman mielestä kiihkeätä ja siinä on ristivetoa. Kun rakennetaan uusia tehtaita, niille pitäisi saada puupeltojen tuotosta osansa, ja Venäjältä ei tule haketta ja pitäisi saada energiapuuta. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Kuitenkin pitäisi ottaa luonto huomioon ja moninaisuus ja vesien suojelu. Metsänomistajiin kohdistuu tosi paljon kaikenlaisia toiveita ja paineita. Joillakin ihmisillä on aika yksipuolinen näkemys siitä, että näin kaikkien pitäisi tehdä. Mutta asiat ovat oikeasti moninaisia, ei se ole niin yksipuolista. Emma toivookin, että ihmiset jaksaisivat puhua keskenään ja varsinkin puhua jonkun metsänomistajan kanssa, joka on miettinyt asioita ja joutunut tekemään päätöksiä. Valinnat ovat joskus helppoja, joskus aika vaikeita. Mikä on se paras mahdollinen toimenpide jollekin kuviolle, kun miettii asiaa joka suunnasta. Miettii sekä biodiversiteetin kannalta, vesiensuojelun kannalta, mutta myös taloudellisen tuoton kannalta.

Metsäkeskustelu on vähän puusilmäistä ainakin välillä somessa ja se on aika surullista. Hyvä argumentointi jää välillä puuttumaan. Kun taas puhuu ihmisten kanssa kasvokkain metsäasioista, esimerkiksi töissä, tulee usein kysymyksiä esimerkiksi, kun joku oli nähnyt mökkitiellä tämmöistä ja tuommoista, että mikähän tämä juttu on? Sitten kun sitä alkaa ihmisten kanssa pohtimaan, niin yleensä keksitään, että mitä se metsänomistaja on siellä halunnut toteuttaa. Sitten asia voikin olla ihan okei, vaikka ensimmäiseksi mökinomistajan ajatus on ollut, että tää maisema on nyt pilalla, eikä ole enää kivaa ajaa mökille.

Puhuminen olisi oikeasti tosi oleellista. Kaikkien mahdollisten ristikkäisten toiveiden toteuttaminen yhtäaikaisesti on aikamoinen Rubikin kuutio, että miten ne värit saadaan sinne samalle kulmalle. 

Emma kertoo, ettei ole yhtään vastaan sitä, että ylhäältäpäin tulevia ohjeita on. Eihän autoakaan saa ajaa yli nopeusrajoitusten tai stop-merkeistä ohi tai kärkikolmioista ohi katsomatta. Kyllä kaikessa muussakin ihmisten omaisuutta koskevassa on sääntöjä, niin saa sääntöjä olla myös metsän omistamista koskien. Kuitenkin niiden sääntöjen tulee perustua tutkittuun tietoon ja parhaaseen mahdolliseen ymmärrykseen, mikä on luonnolle hyväksi. 

Mitä metsässä tehdään raivatessa?

Raivaussahatyö on taimikon hoitoa ja nuoren metsän hoitoa. Emma kertoo ottavansa eväät mukaan ja ajavansa omalle palstalle. Jos on onnekas, on kuvio lähellä tietä, mutta joskus se on kaukana. Silloin otetaan bensakanisteri ja eväät kantoon ja rämmitään pöpelikköön aika pitkänkin matkaa tekemään sitä raivaustyötä. Siinä valitaan ne puuntaimet, joita edelleen kasvatetaan. Kaadetaan ne muut taimet siitä ympäriltä eli käytännössä annetaan tilaa ja valoa niille edelleen kasvatettaville puille. Esimerkiksi mänty ja koivu ovat molemmat valopuita, ne ei menesty kovin hyvin tiheikkönä. Kuusi taas on varjopuu, se pärjää vähän pidempään muiden puiden varjostuksessa. Taimikoilla jossakin vaiheessa nuoren metsän hoito tai taimikon harvennus tulee ajankohtaiseksi, jotta kasvu alkaa uudestaan.

Mitä ajattelet metsien tulevaisuudesta?

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu tosi paljon. Voi olla, että nähdään mielenkiintoisia uusia lajeja täällä Suomen metsissä. Jaloja lehtipuita siirtyy pikkuhiljaa pohjoisemmaksi. Yhteiskunnan kannalta Emma on tyytyväinen nykytilanteeseen, että luonnonsuojelualueet ja tiukemman suojelun alueet on erikseen. Lisäksi on luonnonhoidollisia rakenteita myös talousmetsissä, koska siitä nyt ei päästä yhtään mihinkään, että talousmetsiä tarvitaan, eikä me voida suojella koko Suomea. Tehtaat, joista aika paljon tulee bruttokansantuotetta, tarvitsevat puunsa ja sitä tulee puupelloilta. Puupelloilla, talousmetsissä kauniimmin sanottuna, on nykyään hyvin rakenteita, jotka auttavat luonnon monimuotoisuuden säilymisessä.

Emma toivoo, että rakenteet jatkavat kehittymistä sitä mukaa, kun tutkittua tietoa tulee lisää. Sitten suositellaan ja tuetaan semmoisia asioita, jotka ovat luonnolle hyväksi. Esimerkiksi tuhkalannoitusta on alettu tukea ja ojituksen tukeminen loppui äskettäin. 

kihokki Petkelsuolla
Kihokki Petkelsuolla

Mikä on se tärkein asia, minkä haluat maailman kuulevan metsien omistamisesta?

Emma sanoo, että ehkä se on tämä asia, että kahtiajakoisuus, mustavalkoisuus, että se ei ole totta. Että he, jotka vaativat kärjistetysti kaiken suojeltavaksi, ovat väärässä, mutta myös he, jotka eivät halua suojella mitään vaan tienata metsäomaisuudellaan, ovat hekin väärässä. Moninaisuus siellä puolivälissä on tosi tärkeätä. Emma toivoo todella lämpimästi, että ihmiset ottaisivat asioista selvää, tutustuisivat aiheeseen esimerkiksi Metsäkeskuksella on tosi hyvä infosivuja ja tietoiskuja. Aina kannattaa kuunnella ja lukea ja seurata asioita. Metsäala on tosi mielenkiintoinen ala ja kehittyy nopeasti. 

Oman metsä säästöpuut

Esimerkkinä asioiden kehittymisestä Emman omassa metsässä on vanhimmalla alueella jätetty säästöpuita silloisten metsänhoidon suositusten mukaan eli ne oli jätetty tosi kauas toisistaan. Ne ovat nyt sellaisia tosi suuria puita aika pitkillä väleillä toisistaan. Nykyään säästöpuut jätetään ryhmiksi semmoisiin kohtiin maastossa, joka olisi muutenkin vähän vaikea käsitellä, esimerkiksi sellaiseen kosteampaan tai kivikkoisempaan kohtaan. Niihin voi olla vaikeaa päästä tekemään hakkuita ja mahdollisesti tuottokin olisi pienempi, koska siellä ei ole sitä parasta puuta myytäväksi. Isot puut on tosi hienoja ja Emma toivookin, että latvoihin tulisi isoja lintuja pesimään, mutta hän luottaa siihen, että säästöpuuryhmät, mikä on nykyinen suositus, ovat toimivampia kokonaisluonnon kannalta. Sinne tulee ötököitä, pieneläimiä ja lintuja. Eläimet saa sieltä suojaa puustossa, mutta sitten myös säästöpuut elinikänsä päätyttyä saavat kuivua pystyyn ja kaatua tuulessa. Sitten niihin tulee taas ötököitä, mitä normaali tallaaja ei näe, eikä varsinkaan tunnista, mutta ne on tosi tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Ja tämä on totta kaikissa talousmetsissä, että näin yksinkertaisesti toimitaan, ja se on tosi hieno asia.

Mikä muuttui lainsäädännössä?

Useimmat metsäasioista kiinnostuneet tunnistavat, että jatkuva kasvatus tuli mahdolliseksi. Enää ei ole pakko tehdä jaksollista kasvatusta, jossa puut ovat samanikäisiä: ne istutetaan, tehdään taimikonhoito, tehdään ensiharvennus, sitten toisharvennus ja sitten, kun ne puut on tarpeeksi suuria ja arvokasvu päättyy, niin ne kaadetaan kerralla ja tämä sykli aloitetaan taas alusta. Se oli aikaisempi ainoa totuus. Nyt on paljon moninaisempaa, koska eihän luontoa voi panna yhteen muottiin. Se on tosi hyvä juttu, että pystyy valitsemaan erilaisten kasvatustapojen väliltä. Varsinkin semmoisissa maastoissa, missä jatkuva kasvatus on toimivampaa, niin silloin se kannattaa. 

Kiitos

Kiitos Emmalle, että tulit mukaan tähän Ihmisen ääni -podcastin jaksoon kertomaan omasta metsästäsi ja ajatuksistasi!

Hanketta on rahoittanut Metsämiesten Säätiö. Lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta. Lisätietoa www.mmsaatio.fi #mmsaatio

#ihmisenäänipodcast #ihmisenääni #podcast #tikleoy #virvanet

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcast Apple Podcasteista tai Spotifystä.

Tilaa ilmoitukset Ihmisen ääni -podcastin uusista artikkeleista https://virva.net/ihmisen-aani-tilaus/

Jaksossa esitettävät kuvat eivät liity Emman metsiin.

Kuuntele metsänomistaja Emman jakso painamalla nuoli-näppäintä!

Tilaa virva.netin artikkelit sähköpostiisi!

pakolliset *

Ihmisen ääni -podcastin artikkelit

Artikkelikuva Ihmisen ääni -podcast metsätoimija Timo ja toimittaja-tuottaja Virva

Metsätoimija Timo – Ihmisen ääni -podcast

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Timon jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä. Metsätoimija Timo Syrjälä tekee työtä omassa yrityksessään METSÄn tähden Tiimissä metsäpalveluyrittäjänä. Hän on toiminut

Ihmisen ääni -podcast metsänomistaja Emma ja toimittaja-tuottaja Virva

Metsänomistaja Emma – Ihmisen ääni -podcast

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Emman jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä. Emma on etämetsänomistaja. Hän asuu Hyvinkäällä, ja hänen metsänsä ovat Keski-Pohjanmaalla. Emma omistaa metsää

Ihmisen ääni -podcast metsänomistajat Virva missä seurata

Mistä löydät Ihmisen ääni -podcastin?

Ihmisen ääni -podcast tulee äänitiedostona kuunneltavaksi Spotifyn ja Apple Podcastiin. Lisäksi voit seurata Ihmisen ääni -podcastia sosiaalisen median kanavissa, jotka löydät alta. Instagramissa Seuraa meitä

Ihmisen ääni -podcast metsänomistajat Virva

Ihmisen ääni -podcast

Halusin tuoda ihmisen ääntä metsäkeskusteluun mukaan, siksi podcastille nimi Ihmisen ääni! Tavallinen metsänomistaja tai metsätyöntekijä ei ole juurikaan näkynyt metsäkeskustelussa julkisesti. Sosiaalinen media on toki

Muita blogipostauksia

Ihmisen ääni -podcast metsänomistaja Emma ja toimittaja-tuottaja Virva

Metsänomistaja Emma – Ihmisen ääni -podcast

Kuuntele koko Ihmisen ääni -podcastin Emman jakso Apple Podcasteista tai Spotifystä. Emma on etämetsänomistaja. Hän asuu Hyvinkäällä, ja hänen metsänsä ovat Keski-Pohjanmaalla. Emma omistaa metsää

Ihmisen ääni -podcast metsänomistajat Virva

Ihmisen ääni -podcast

Halusin tuoda ihmisen ääntä metsäkeskusteluun mukaan, siksi podcastille nimi Ihmisen ääni! Tavallinen metsänomistaja tai metsätyöntekijä ei ole juurikaan näkynyt metsäkeskustelussa julkisesti. Sosiaalinen media on toki

Metsä

Metsä

Luontokuva Metsä #virvanet #365finland #luonto #luontokuva

kukka

Kukka

Luontokuva Kukka – olisiko ahdekaunokki? #virvanet #365finland #luonto #luontokuva