Virva Lehto

Käytkö Nuuksiossa kevättalvella?

Lähiluontomatkailu on kivaa. Sinne pääsee helposti, nopeasti ja kesällä sekä talvella. Tällä kertaa lähdimme kävelemään talvisessa luonnossa Nuuksioon. Kaunis aurinkoinen talvinen päivä houkutteli kiertämään pidemmän reitin. Välillä paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Ennen luontoon lähtöä mietimme kotona millainen päivä on tulossa. Talvisena päivänä aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin. Valoisia tunteja ei ole tarjolla koko vuorokautta, siksi se vaikuttaa myös reittivalintaan, sillä kovin pitkälle reitille ei kannata lähteä ilman sopivia varusteita. Lisäksi oma tai muiden mukaan lähtevien kunto, omat luontokokemukset ja -taidot sekä retkiruoka näyttelevät merkittävää osaa.

Säänmukainen varustus on tärkeää luontoon lähdettäessä.

Riettien suunnittelussa on hyvä miettiä omaa varustusta. Tarvitsenko lumikengät vai pääsenkö tavallisilla talvinkengillä? Tarvitsenko nastat kenkiin, onko liukasta? Lisäksi on varustauduttava hieman enemmällä vaatemäärällä – toisaalta kävellessä tulee lämmin ja siksi liikkuessa ei tarvitse pukeutua niin paksusti. Siksi mukaan olisi hyvä ottaa lisävaatekerros pysähdyspaikalle. Kun liike pysähtyy ja kylmä hiipii kehoon, voi silloin pukea lisävaatekerroksen päälle lämmittämään.

Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018

Talvella reitit voivat jäisiä ja ikävän liukkaita, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvet ovat välillä vaihtelevia ja säätilan mukaan joko sulaa tai tulee uutta lunta. Kävely tuleekin ottaa rentona menona, ei niinkään suorituksena. Hyvät kengät jalassa pääsee mukavasti liikkeelle. Minä hankin viime talvena itselleni nastalliset talvinkengät. Viime keväänä Nuuksion reitillä oli helppo kävellä siten, että jaloissa oli nastakengät. Ne pitivät hyvin maata vasten, eikä ollut koko ajan pelkoa liukastumisesta. Kävelyvauhti tulee toki olla silti kelin mukaista. Tuolloin valitsemamme reitti oli kauttaaltaan muidenkin käyttämä, mutta paikoin todella liukas sekä nousua ja laskua oli jonkin verran.

Nastakengät auttavat liukkailla keleillä.
Blogin kirjoittaja Virva Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Blogin kirjoittaja Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Etelä-Suomen kevättalvissa luontomatkailu on mitä mainioin harrastus. Mikä sen kivempaa kuin liikkua hangella kevätauringon paistaessa? Sitten voi välillä paistaa vaikkapa makkaraa ja vaahtokarkkeja ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Pysähtyessä on hyvä olla mukana lisäkerros vaatetta. Minulla se on usein untuva- tai fleecetakki, jonka laitan tuulitakin alle.

Korpikierros-kyltti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Korpikierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Toiseen suuntaan kyltti onkin Korpinkierros.
Korpinkierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Tällä kertaa kiersimme Nuuksiossa Korpinkierroksen vai Korpikierroksen – riippuen kyltistä. Ovat muuten ihan toisiaan lähellä nämä opasteet, tosin eri suuntiin. Ehkäpä se kierros on toiseen suuntaan eri nimellä kuin toiseen? 😉 Vai olisiko sittenkin vain sattunut pienoinen erehdys kyltin tekijällä! 🙂

Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnossa liikkuminen on mielelle ja omalle hyvinvoinnille hyväksi. Se rauhoittaa. Siellä voi hiljentyä. Siellä voi katsella kauneutta. Mitä ihmeellisempiä pieniä asioita voi nähdä, kun avaa silmänsä, hidastaa vauhtia, katselee ympärillensä ja ihmettelee. Älä ota suorituksena luonnossa liikkumista. Ota se nautintona, hidastuksena elämään ja kiireeseen.

Älä kiirehdi. Nauti luonnosta. Ota makuuasento ja katsele taivasta.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.

Korpinkierros on osa Nuuksion luonnonsuojelualuetta Espoossa. Se on pituudeltaan 6-7,2km riippuen, mitä reittikohtaa kuljet. Reitti on merkattu kokonaisuudessaan keltaisin reittimerkein ja se on haastava. Olimme reitillä koko perheellä eli minä, mies ja tyttäremme tuolloin iältään 8 vuotta ja 10 vuotta. Yhteensä meillä meni reitillä noin 5,5 tuntia, koska vauhti oli tosiaan hidas ja pysähdyimme siellä täällä sekä makasimme välillä lumen päällä ääniä kuunnellen ja taivasta katsellen. Lapsemme ovat tottuneet kävelemään luontopoluilla. Eniten luonnossa liikkumista olemme harrastaneet Kolin huikeissa maisemissa ja täällä pääkaupunkiseudulla.

Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa  nuotiolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Olennaisena osana luontoretkeä kuuluu tietenkin ulkona syöminen. Meillä yleensä mukana on makkaraa ja/tai nakkeja, karjalanpiirakkaa (on muuten tajun hyvää nuotiolla lämmitettynä!), kuumaa teetä, jotakin naposteltavaa ja vaahtokarkkeja (lähinnä lapsille – minäkin tosin paistelen niitä muutaman!). Luonnossa kaikki maistuu aina paremmalta!

Grillipihdit on kätevä varuste ruoan kääntämiseen ja nostamiseen arinan päältä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungosta ja kolosta siinä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungolta.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva jäästä ja jääkiteistä.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnonsuojelualue Slåttmossen Helsingissä – siis mikä?

Lähimatkailu. Lähiluonto. Luonnonsuojelualue. Onko Helsingissä sellaista?

Slåttmosenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Tämä Slåttmossenin luonnonsuojelualue sijaitsee Jakomäessä Helsingissä. Se on piilotettu aarre, jota ei monikaan tiedä, eikä koe luonnonsuojelualueena. Tänne on todella helppo tulla. Autolla pääsee Somerikkotieltä Jakomäen koirapuiston parkkipaikalle, josta lähtee luontopolku metsään. Somerikkotiellä on myös Helsingin ja Vantaan bussien pysäkit eli jalkapelillä pääsee sinne myös kätevästi.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä.

Alue on rahoitettu luonnonsuojelulailla. Ohjeet alueen käyttöön löytyy Somerikkotien parkkipaikalta lähtevän reitin kohdalta. Tästä täytyy kävellä hetki metsän sisään, jotta löytää pitkospuun päät kahteen eri suuntaan. Kiertämällä nämä aina joko vasempaan tai oikeaan kaartaen riippuen kummalta puolelta lähdet kulkemaan, pääset taas takaisin lähtöpisteeseen.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Luonnossa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Luonto elää kiertoelämää. Täällä kasvaa lakkaa tai hillaa tai suomuurainta, millä nimellä sitä haluaa kutsua. Täällä on suota, tuntuu kuin olisi jossakin kauempanakin. Sitten huomaa Porvoon moottoritien huminan ja muistaa olevansa Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Toki Vantaan raja on ihan kivenheiton päässä.

Slåttmossenin luonnonsuojelualueen pitkospuut.

Alueella on 700 metrin verran pitkospuita. Niitä pitkin on helppo kävellä. Vaikeampaa on mennä, jos on keppien kanssa liikenteessä, kuten minä olin. Asettamalla kepit oikein pitkospuille, onnistuu kävely myös vähän heikkojalkaisemmallakin. Vaunuilla tai pyörätuolilla näille pitkospuille ei ole menemistä. Tästä pienestä matkasta tulee kiva pieni kierros.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin puita ja linnunpönttö
Sieniä Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Syksyn värit olivat tulleet myös tänne luontopolulle. Erilaisia kasveja alueelta löytyy useita. Valitettavasti en ole kovin hyvä luonnontuntija, enkä tunnista kovinkaan erilaisia kasveja – mänty ja kuusi sentään erotan. 🙂

Katso vielä lopuksi tämä video Slåttmossenin alueelta.

Siirry sivun alkuun