Virva Lehto

Biotalous on Suomen tulevaisuus

Tämä teksti liittyy Karelia ammattikorkeakoulussa meneillä olevaan avoimiin ammattikorkeakouluopintoihin aiheesta biotalous. Ajatuksena on saada uusia ajattelumalleja metsien hoitoon ja kehittämiseen. Tässä tehtävässä katsoin neljä Suomen tulevaisuus-sarjaan kuluvaa jaksoa, joista tehtävän antona oli miettiä erilaisia asioita. Biotalous on Suomen tulevaisuus ja Suomelle tärkeä asia.

Suomen tulevaisuus

Katsoin kaikki neljä mielenkiintoista jaksoa Suomen tulevaisuudesta. Sain todella paljon mielenkiintoista ajateltavaa sarjan eri osista. Lisäksi todella yllätti, miten on vielä paljon kehitettävää, mietittävää ja kokeiltavaa biotalouden uusiutuvien alalla. Paljon on vielä tekemättä. 

Metsäteollisuus

metsää
Metsätalous on suurin biotalouden teollisuus.

Itselle läheiseksi aiheeksi näistä nousi tietenkin metsäteollisuus omien metsieni kautta. Miten metsänomistajana pystyn auttamaan metsäteollisuutta kehittämään ja parantamaan tuotteistusta? Miten minä pystyn metsänomistajana tekemään siellä alkupäässä asioita, jotka parantavat Suomen mahdollisuutta olla edelläkävijä? Metsäteollisuus on yksi suurista biotalouden teollisuusaloista.

Uusiutuva energia

Toisena Suomen tulevaisuuden ja biotalouden aiheena nousi tietenkin uusiutuva energia, jota olen sinällään jo edelläkävijänä ollut edistämässä, kun kymmenisen vuotta sitten halusimme omakotitalomme energiatehokkuutta parantaa siten, että asensimme aurinkopaneelit katollemme ja maapiirin talomme ympärille. Haaveena jo tuolloin oli energiaomavaraisuus sekä mahdollisuus olla niin sanotusti omavarainen omakotitalon teknologian puolesta, mutta valitettavasti suurkaupunkialueella tällainen ei ollut tuolloin, eikä edelleenkään ole mahdollista tai myöskään luvallista. Ajatuksena on kuitenkin edelleen päässä se, että pääsisi rakentamaan talon, jossa ei ole millään tavalla riippuvainen jostakin energia- tai vesiyhtiöstä.

Puuvilla vs. viskoosi

Puuvillapelto
Puuvillaa

On myös merkittävää huomata, että kuinka paljon puuvillan tuotanto vie maailmassa vesivaroja (yli 11 000 litraa vettä kiloa kohden) ja aiheuttaa vaateteollisuudessa kemikaalipäästöjä. Samainen kilo viskoosia tarvitsee 450 litraa vettä. Jos Ioncell-F-kuidun tuotanto saataisiin suuremmaksi ja metsissä puuta riittäisi siihen, se voisi syrjäyttää 1/3 osaa maailman puuvillan tuotannosta. Lisäksi vaatteiden uudelleenkäyttöön tulisi panostaa entistä enemmän. Teknologia on 5-10 viimeisen vuoden aikana kehittynyt niin, että vaatteiden kuidut saadaan eriteltyä liuottamalla niitä, mutta sekoitekuituisten kankaiden liuottaminen ei vielä ole laajasti käytössä. Toisaalta mistä tahansa puusta voidaan valmistaa viskoosia eli liukosellua ja käyttää tätä vaateteollisuuden materiaalina.

Tuulivoimalat
Tuulivoimalatko osana biotaloutta Suomen tulevaisuus?

Kasvupotentiaalia

Mielestäni Suomella ja maailmalla ylipäätään on mahdollisuus kehittää erilaisia uusiutuvia mahdollisuuksia. Kasvupotentiaali on suuri. Yllätti paljon se, että merivesien voimaa ei ole otettu hyötykäyttöön ja sen kehittäminen on niin sanotusti vielä lapsen kengissä. Sen sijaan tuuli- ja aurinkovoimaa ollaan kehitetty jo pitkälle, jonka seurauksena näiden tehokkuus ja hinta ovat laskeneet. Kuitenkin kehitettävällä puolella on tuuli- ja aurinkovoiman varastointi, sillä vielä nykyisin akkuteknologia on kallista ja vain pieniä määriä pystytään nykyisellä teknologialla varastoimaan kohtuullisin kustannuksin. 

Biotalouden ongelmat

Mietin myös sitä puolta, että millaisia ongelmia kaikesta uudesta kehityksestä voi tulla? Pidetäänkö tarpeeksi mielessä kaiken kehityksen keskellä, että tuotteistamisessa muistettaisiin myös ympäristö, ympäristöongelmat ja vaikutukset ilmastonmuutokseen. Ollaanko tekemässä parempaa tuotetta muistaen myös ympäristöön tuotetut ongelmat?

Puukuitua lasikulhossa.
Puukuitua

Puun käyttö

Mitä tulee sitten puiden käyttöön. On todella ilo kuulla ja nähdä, miten ja mihin kaikkeen puuta voidaankaan käyttää. Monia ajatuksia nousi puun käytöstä lääke-, kosmetiikka-, energia- yms.teollisuudessa. Onko siis vain taivas rajana? Varmasti puun käytössä kehitytään paljon kokoajan, mutta vieläkin varmasti kehitettävää riittää. Sen sijaan mietityttää esimerkiksi CLT-rakennetta tehtäessä se, että levyjen väliin laitetaan polyuretaania, olisiko tähän kehitettävä jokin toinen materiaali ja ratkaisu? Lisäksi mietin, että kun oksaisuus tässä asiassa on haitta, pitäisikö metsänomistajien alkaa poistamaan oksia puista? Nykymetsänhoidon mukaan oksia ei kannata sahata, mutta jos tässä puiden käyttöä halutaan lisätä korkeampiarvoiseksi puuksi, olisiko siis kuitenkin järkevää ne oksat poistaa? 

Minä metsässä saamassa hyvinvointia ja mielenrauhaa.

Metsäterapiaa

Mitä tulee puu ja hyvinvointi-jaksoon, niin siinä ei sinällään sivuttu myöskään puiden hyvinvointipuolta ihan suoraan siellä metsässä. Puun kautta saatavaa hyvinvointia kyllä sivuttiin sillä tavalla, että rakennettaisiin enemmän puusta, joka on mielestäni järkevää ajattelua. Lisäksi ihmisten tulisi olla enemmän puumateriaalien läheisyydessä saaden sitä kautta enemmän mielenrauhaa ja rentoutumista. Suoraan metsässä tapahtuva hyvinvointi taas on mielestäni mahdollisuus Suomessa ja niissä maissa, jossa on metsää. Ihmiset alkavat tajuta sekä kaivata sitä, että luonto, luonnossa liikkuminen, luonnon läheisyys ja puiden halailu ovat terveyttä ja hyvinvointia tuottavia lähteitä. Metsäterapiaa.

Puusta on moneksi

Päädyin siihen, että puusta on todella moneksi ja siinä on todella iso kasvumahdollisuus tulevaisuuden biotaloudessa. Biotalous on Suomen tulevaisuus.

Käytkö Nuuksiossa kevättalvella?

Lähiluontomatkailu on kivaa. Sinne pääsee helposti, nopeasti ja kesällä sekä talvella. Tällä kertaa lähdimme kävelemään talvisessa luonnossa Nuuksioon. Kaunis aurinkoinen talvinen päivä houkutteli kiertämään pidemmän reitin. Välillä paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Ennen luontoon lähtöä mietimme kotona millainen päivä on tulossa. Talvisena päivänä aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin. Valoisia tunteja ei ole tarjolla koko vuorokautta, siksi se vaikuttaa myös reittivalintaan, sillä kovin pitkälle reitille ei kannata lähteä ilman sopivia varusteita. Lisäksi oma tai muiden mukaan lähtevien kunto, omat luontokokemukset ja -taidot sekä retkiruoka näyttelevät merkittävää osaa.

Säänmukainen varustus on tärkeää luontoon lähdettäessä.

Riettien suunnittelussa on hyvä miettiä omaa varustusta. Tarvitsenko lumikengät vai pääsenkö tavallisilla talvinkengillä? Tarvitsenko nastat kenkiin, onko liukasta? Lisäksi on varustauduttava hieman enemmällä vaatemäärällä – toisaalta kävellessä tulee lämmin ja siksi liikkuessa ei tarvitse pukeutua niin paksusti. Siksi mukaan olisi hyvä ottaa lisävaatekerros pysähdyspaikalle. Kun liike pysähtyy ja kylmä hiipii kehoon, voi silloin pukea lisävaatekerroksen päälle lämmittämään.

Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Kävelyreitti Nuuksiossa maaliskuussa 2018

Talvella reitit voivat jäisiä ja ikävän liukkaita, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvet ovat välillä vaihtelevia ja säätilan mukaan joko sulaa tai tulee uutta lunta. Kävely tuleekin ottaa rentona menona, ei niinkään suorituksena. Hyvät kengät jalassa pääsee mukavasti liikkeelle. Minä hankin viime talvena itselleni nastalliset talvinkengät. Viime keväänä Nuuksion reitillä oli helppo kävellä siten, että jaloissa oli nastakengät. Ne pitivät hyvin maata vasten, eikä ollut koko ajan pelkoa liukastumisesta. Kävelyvauhti tulee toki olla silti kelin mukaista. Tuolloin valitsemamme reitti oli kauttaaltaan muidenkin käyttämä, mutta paikoin todella liukas sekä nousua ja laskua oli jonkin verran.

Nastakengät auttavat liukkailla keleillä.
Blogin kirjoittaja Virva Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Blogin kirjoittaja Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Etelä-Suomen kevättalvissa luontomatkailu on mitä mainioin harrastus. Mikä sen kivempaa kuin liikkua hangella kevätauringon paistaessa? Sitten voi välillä paistaa vaikkapa makkaraa ja vaahtokarkkeja ja jatkaa sen jälkeen matkaa. Pysähtyessä on hyvä olla mukana lisäkerros vaatetta. Minulla se on usein untuva- tai fleecetakki, jonka laitan tuulitakin alle.

Korpikierros-kyltti Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Korpikierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Toiseen suuntaan kyltti onkin Korpinkierros.
Korpinkierros Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Tällä kertaa kiersimme Nuuksiossa Korpinkierroksen vai Korpikierroksen – riippuen kyltistä. Ovat muuten ihan toisiaan lähellä nämä opasteet, tosin eri suuntiin. Ehkäpä se kierros on toiseen suuntaan eri nimellä kuin toiseen? 😉 Vai olisiko sittenkin vain sattunut pienoinen erehdys kyltin tekijällä! 🙂

Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018
Männynoksa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnossa liikkuminen on mielelle ja omalle hyvinvoinnille hyväksi. Se rauhoittaa. Siellä voi hiljentyä. Siellä voi katsella kauneutta. Mitä ihmeellisempiä pieniä asioita voi nähdä, kun avaa silmänsä, hidastaa vauhtia, katselee ympärillensä ja ihmettelee. Älä ota suorituksena luonnossa liikkumista. Ota se nautintona, hidastuksena elämään ja kiireeseen.

Älä kiirehdi. Nauti luonnosta. Ota makuuasento ja katsele taivasta.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.
Metsää Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Reittimerkit Korpinkierroksella on keltaisia.

Korpinkierros on osa Nuuksion luonnonsuojelualuetta Espoossa. Se on pituudeltaan 6-7,2km riippuen, mitä reittikohtaa kuljet. Reitti on merkattu kokonaisuudessaan keltaisin reittimerkein ja se on haastava. Olimme reitillä koko perheellä eli minä, mies ja tyttäremme tuolloin iältään 8 vuotta ja 10 vuotta. Yhteensä meillä meni reitillä noin 5,5 tuntia, koska vauhti oli tosiaan hidas ja pysähdyimme siellä täällä sekä makasimme välillä lumen päällä ääniä kuunnellen ja taivasta katsellen. Lapsemme ovat tottuneet kävelemään luontopoluilla. Eniten luonnossa liikkumista olemme harrastaneet Kolin huikeissa maisemissa ja täällä pääkaupunkiseudulla.

Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa  nuotiolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Makkaran ja karjalanpiirakan paistoa Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Olennaisena osana luontoretkeä kuuluu tietenkin ulkona syöminen. Meillä yleensä mukana on makkaraa ja/tai nakkeja, karjalanpiirakkaa (on muuten tajun hyvää nuotiolla lämmitettynä!), kuumaa teetä, jotakin naposteltavaa ja vaahtokarkkeja (lähinnä lapsille – minäkin tosin paistelen niitä muutaman!). Luonnossa kaikki maistuu aina paremmalta!

Grillipihdit on kätevä varuste ruoan kääntämiseen ja nostamiseen arinan päältä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungosta ja kolosta siinä.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva puunrungolta.
Pieniä ihmeitä puun rungolla Nuuksiossa maaliskuussa 2018.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018. Kuva makrokuva jäästä ja jääkiteistä.
Pieniä ihmeitä sulaneessa lumessa, mikä on jäätynyt Nuuksiossa maaliskuussa 2018.

Luonnonsuojelualue Slåttmossen Helsingissä – siis mikä?

Lähimatkailu. Lähiluonto. Luonnonsuojelualue. Onko Helsingissä sellaista?

Slåttmosenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Tämä Slåttmossenin luonnonsuojelualue sijaitsee Jakomäessä Helsingissä. Se on piilotettu aarre, jota ei monikaan tiedä, eikä koe luonnonsuojelualueena. Tänne on todella helppo tulla. Autolla pääsee Somerikkotieltä Jakomäen koirapuiston parkkipaikalle, josta lähtee luontopolku metsään. Somerikkotiellä on myös Helsingin ja Vantaan bussien pysäkit eli jalkapelillä pääsee sinne myös kätevästi.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä.

Alue on rahoitettu luonnonsuojelulailla. Ohjeet alueen käyttöön löytyy Somerikkotien parkkipaikalta lähtevän reitin kohdalta. Tästä täytyy kävellä hetki metsän sisään, jotta löytää pitkospuun päät kahteen eri suuntaan. Kiertämällä nämä aina joko vasempaan tai oikeaan kaartaen riippuen kummalta puolelta lähdet kulkemaan, pääset taas takaisin lähtöpisteeseen.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Luonnossa voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Luonto elää kiertoelämää. Täällä kasvaa lakkaa tai hillaa tai suomuurainta, millä nimellä sitä haluaa kutsua. Täällä on suota, tuntuu kuin olisi jossakin kauempanakin. Sitten huomaa Porvoon moottoritien huminan ja muistaa olevansa Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Toki Vantaan raja on ihan kivenheiton päässä.

Slåttmossenin luonnonsuojelualueen pitkospuut.

Alueella on 700 metrin verran pitkospuita. Niitä pitkin on helppo kävellä. Vaikeampaa on mennä, jos on keppien kanssa liikenteessä, kuten minä olin. Asettamalla kepit oikein pitkospuille, onnistuu kävely myös vähän heikkojalkaisemmallakin. Vaunuilla tai pyörätuolilla näille pitkospuille ei ole menemistä. Tästä pienestä matkasta tulee kiva pieni kierros.

Slåttmossenin luonnonsuojelualue Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin puita ja linnunpönttö
Sieniä Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.
Slåttmossenin luonnonsuojelualueella Helsingin Jakomäessä syksyllä 2018.

Syksyn värit olivat tulleet myös tänne luontopolulle. Erilaisia kasveja alueelta löytyy useita. Valitettavasti en ole kovin hyvä luonnontuntija, enkä tunnista kovinkaan erilaisia kasveja – mänty ja kuusi sentään erotan. 🙂

Katso vielä lopuksi tämä video Slåttmossenin alueelta.

Siirry sivun alkuun

Tykkäsitkö teksteistä? Seuraa minua!