Virva Lehto

Ajatuksen juoksua

Kiitollisuutta, onko sitä?

Kirjoitin alkuvuoden lähes jokaisena päivänä tänne omille nettisivuilleni kiitollisuuspäiväkirjaa. Kesällä kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen jäi lomareissun takia, enkä sitä sitten jatkanut.

Askeleet
Miksi piti ottaa kiitollisuus erikseen aiheeksi?

Ajatus lähti siitä, kun viime kesäisen kantaluun murtuman jälkeen olin välillä töissä, välillä kotona sairauslomalla. Välillä mieli oli maassa, kun ei pystynyt tekemään kaikkea sitä, mitä olisi halunnut ja mitä normaalisti teki. Myöskin fyysinen työ jäi tekemättä ja se näkyi myös omassa olossa. Liikkuminen keppien kanssa oli hankalaa ja haastavaa. Eikä normaali päivittäinen elämä ollut sitä, mitä halusi.

Toki aloitin erilaiset liikunnat esim. kuntosalin ja vesijumpan sekä vesijuoksun, joiden avulla sain normaalia liikkumista. Kuitenkin se luonnossa liikkuminen ja vaeltaminen jäi, kun se ei oikein onnistunut.

Myöskin oma tulevaisuus mietitty. Miksi pienestä keittiöjakkaralta hypystä aiheutui tällainen vaiva? Miksi se toi erilaisen tulevaisuuden kuin olin suunnitellut? Mitä voin tehdä paremman olon eteen?

Pienet asiat voivat tuoda lopulta ison ilon.

Lähdin ajattelemaan kiitollisuutta siitä, että sitä ei tarvitse puristaa ulos. Joku päivä saattaisi olla vaikeampi kuin toinen, mutta silti elämässä on kiitollisuutta ja aihetta kiitokseen. Mahdollisesti oma olokin kohenisi sillä, että saisin sen positiivisen näkymän eteeni, vaikka en missään täydessä murheen alhossa koskaan ollutkaan.

vapaus ja valo

Pienet asiat. Kiitos voi nousta siitä, että sain hyvää ruoka. Saa puhelun. Saa ihanan viestin. Joku kiittää minua. Tai joku kehuu kauniista vaatteesta. Kiitos siitä, että saa elää. Kiitosta siitä, että on ihana ilma. Tai tulee kevään vihreää.

Millaisia kiitollisuudenaiheita minulla on sitten ollut?

Aika paljon olen iloinnut luonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta, ollut kiitollinen auringonpaisteesta, lumesta tai siitä, että saa esimerkiksi hiihtää ja kulkea luonnossa. Myös läheiset ihmiset, ystävälliset ihmiset ja heidän sanansa ovat tuottaneet iloa.

Vaikka olen pitänyt itseäni vapaa-ajalla sellaisena erakkoluonteena, olen kuitenkin sosiaalinen ihmisiä tavatessani ja tykkään heidän kanssaan olemisesta. Joskus kuitenkin introverttinä väsyy siihen pulputuksen tulvaan ja ihmisten kanssa olemiseen. Siksi luonto ja siellä oleminen sekä kuunteleminen on tärkeää.

Vuorelle ei tarvitse kiivetä. Kiipeä hiekan murun päälle ja katsele siitä.

Kiitosta olen tuntenut myös siitä, että olen kuitenkin päässyt liikkumaan hyrdobicin ja vesijuoksun sekä kuntosalin kautta. Hydrobicissa olen taas tavannut erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua ja niin sanotusti tullut hyvänpäiväntuttuja.

Myöskin tavaramäärän väheneminen on ollut kiitoksen aihe. Näyttää kivemmalta, kun ei joka paikka pursua ihan hulluna. Tosin ei meillä ihan niin kamalan näköistä ole, kun jossakin, mutta varmasti liikaa tavaraa.

Kesällä en enää kirjoittanut. Kesällä olin sairaslomalla, mutta ajan viettäminen lasten ja perheen kanssa yhdessä toi itsessään jo paljon kiitoksen ja kiitollisuuden aihetta. Ja kesän mukavat säät, vaikka välillä satoikin – sadekin on hyväksi, ettei pölise niin paljoa ja luontokin saa vehreyttä! Lisäksi kesällä pääsin viimein tekemään pieniä vaelluksia, en sillä vauhdilla ja niin pitkiä kuin ennen, mutta hitaasti hyvä tulee ja paljon pysähtyen istumaan ja katselamaan, pääsimme liikkumaan luonnossa.

Onko kiitollisuus vaikuttanut minuun?

Kyllä. On positiivisempi mieli. Näkee enemmän kivaa ympärillään. Valitettavasti näkee myös negatiivisten ihmisten olon ja ajattelee, että hekin voisivat nähdä ne pienet kiitollisuuden aiheet ympärillään. Silti koen, että kannatti aloittaa tämä. Kannattaisi myös jatkaa tätä siten, että jatkan näiden aiheiden miettimistä omassa mielessäni. Ja lopulta näen sen kiitoksen niissä pienissä, jopa ihan tavallisissa asioissa!

Lopulta on kyse siitä, minkä oven itse valitsee.

Sairauden ja tapaturman vuosi

Tämän tekstin alkuperäinen aihe oli kiitollisuuspäiväkirja, jota olen kirjoittanut nyt neljä kuukautta. Huomasin kuitenkin kirjoittavani vaikeista ajoista viimeisen vuoden ajalta. Aihe siis vaihtui lennosta. Nyt kuitenkin mennään kevättä ja mahdollisuuksia kohti!

Nainen makaa sohvalla

On ollut vaikea käsittää, että minä joudun kestämään kaiken tämän. Mielialat ovat vaihdelleet epätoivosta, lähes masennuksen kautta myös iloisuuteen. Masentavaa on ollut kaikki tapakit, sairauslomat ja vaikeudet. Iloisia ja kiitollisia hetkiä viime vuonna oli aina ne hetken, kun huomasi terveyden ja kunnon menevän eteenpäin. Ja ne hetket, kun ystävä tai läheinen ihminen kannusti eteenpäin ja iloitsi kanssani.

Kannattaa iloita pienistäkin asioista! Ne tuo hyvän mielen tullessaan!

Viimeinen hieman yli vuosi on ollut vaikea. Viime vuoden alussa minulla oli endometrioosileikkaus, jonka jälkeen en päässyt fyysiseen työhöni vatsan alueen leikkauksesta johtuen. Kesäkuun alussa kantaluuni murtui, sain tosin diagnoosin vasta heinäkuun lopulla. Tämä on vaikeuttanut elämääni kuukausiksi. Aluksi diagnoosin puutteen vuoksi, sitten keppien, sairauslomien, lihasten surkastumisten ja heikon kunnon vuoksi.. mitä näitä nyt kaikkea tähän on kertynyt.

Vaikeaa oli myös se, kun esimerkiksi kantaluun ja jalan kanssa on tullut takapakkia ja jalka kipeytyi enemmän. Näissä jouduin sitten aina uudelleen sairaslomalla, koska ei ollut järkevä töissä olla rasittamassa jalkaa lisää, kun välipäivinä rasituksen tuoma kipu ei lähtenyt pois. Itkuhan siinä tuli, kun joutui taas uudelleen sairaslomalle. Oikeasti päivien kuluttaminen on rasittavaa, vaikka jonkun mielestäni olenkin lomailemassa. Ei ole lomailemista se, ettei pysty tekemään sellaisia asioita, joita rakastaa eli esimerkiksi käydä luonnossa pitkiä kävelylenkkejä, kulkea metsässä jne..

Hakeuduin marraskuussa yksityiselle fysioterapeutille, jotta saisin jalkani kuntoon. Jalka oli tuolloin ollut noin kuukauden samassa jamassa, eikä oikein vesijuoksukaan enää toiminut. Oli hankala olla. Olen monesti sanonut, että ilman Fysioksen Minjaa, en olisi päässyt jalan kanssa eteenpäin. Toki se, että käyn fyssarilla, ei yksin riitä. Minun täytyy itse tehdä kaikki jumppaohjeet, jotta oikeasti jalan kunnon kanssa pääsee eteenpäin.

Fyssarilla käynti eivät yksin riitä. Jumppaa on myös tehtävä.

Töissä taas olin onnekas ja pääsin tekemään tuotannon labraan tietokoneella töitä. Tämä mahdollistui sillä, että tein KELAn osasairauspäivärahalla osittain töitä. Onneksi sain myös vastuuta ja myös osaamiseni huomattiin. Sain tehdä sellaista projektia, jota kukaan ei ollut siinä vielä tehnyt. Ihan mahtavaa, että minulle uskallettiin antaa vastuuta ja osaamistani hyödennettiin!

Vaikka sairauslomille olen mennyt itkun kautta, olen jälkikäteen aina todennut, että sairausloma on ollut oikea ratkaisu jalan kannalta. Vaikka sitten muutoin sairausloma ei ole kiva asia esimerkiksi rytmittömyyden ja rahallisen korvauksen vuoksi. Sairauslomalla päivärytmissä on pitänyt se, että lapset heräävät aamulla kouluun. Herään siis itsekin samoihin aikoihin yleensä. Lisäksi olen käynyt esimerkiksi vesijumpassa, vesijuoksussa ja mahdollisuuksien mukaan kävelemässä. Kirjojakin on tullut luettua, ehkä joku on sen Instagramissa huomannut.

Tunnelin päässä on valoa.

Ehkä siellä tunnelin päässä on valoa. Vai mitä? Nyt olen siinä vaiheessa, että menen takaisin töihin työeläkeyhtiön ammatillisen kuntoutuksen turvin. Tämä on ihan uusi juttu minulle sekä varmasti monelle muullekin. Olisin toivonut hieman enemmän informaatiota ja mahdollisuutta järjestellä asioita. Tässä vaiheessa asiat olisivat olleet eri tavalla minun näkökulmasta ja olisivat voineet mennä paremmin ja minun lähtökohdista tehtynä.

Ammatillinen kuntoutus mahdollistaa työssä, joko omalla tai jossakin muussa työpaikassa, siirtymisen toisiin töihin johtuen siitä, ettei omia töitä enää voi tehdä sairauden tai vamman vuoksi. Minulla on nyt se tilanne. 

Uuden edessä siis.

Kiitollisuuspäiväkirjan tammikuu

Aloitin vuoden alussa kirjoittamaan Kiitollisuuspäiväkirjaa. Ajatuksena oli, että huomaisin kiitoksen aiheet ympärilläni. Toivon itseltäni, että jaksaisin joka päivä kirjoittaa ylös kiitoksen aiheen. Tammikuun aikana kiitollisuutta on riittänyt jokaiselle päivälle. Joskus olen muistanut kirjoittaa kiitollisuuden aiheen vasta seuraavana päivänä, mutta se ei minua haittaa. Joskus se kiitollisuuden aiheen löytäminen on ollut vaikeampaa. Toisinaan niin helppoa, että olisin voinut kirjoittaa pitkän listan sen päiväisiä kiitollisuuden aiheita.

Yritän kiitollisuuden kautta löytää enemmän positiivisuutta elämään. Toivoisin huomaavani sen, miten liittäminen, kiitoksen aiheet ja ilo sekä positiivisuus sitä kautta lisääntyvät. Ilon kautta parempaan elämään!

Tammikuun kiitoliisuudessa on saanut paljon olla tämä ihana talvi! On ollut käsittämättömän hienoja aurinkoisia, ihania lumisia päiviä täällä Helsingissäkin. Talven ja lämmön, pakkasen ja lumen, ympärillä on paljon ollut minulla itselläni kiitollisuutta. Olen nauttinut talvesta ja lumesta, vaikka jalka kipeänä siitä voisi olla nauttimattakin. Varsinkin, kun jalan kuntoutus on menossa, ei takapakkeja tai liukastumisia olisi kiva joutua kokemaan.

Kiitollisuutena olen myös löytänyt sen, että tosiaan pystyn kävelemään omin jaloin, ilman kahta lisäjalkaa eli keppejä. Niistä luovuin ennen joulua ja vein Malmin apuvälinevarastolle ne tammikuussa takaisin. Kiitollisena siitä, että sain niitä käyttää, mutta myös kiitollisena, etten enää joudu niitä käyttämään.

Myös ihanat omat tytöt tuovat kiitollisuutta, toki myös välillä harmaita hiuksia. Mutta yleensä olen onnellinen heistä. Myös ihana työkaveriystäväni, jonka kanssa voidaan jakaa asioita, on ollut tärkeä. Kaikkien kanssa ei pääse samalle levelille.

Lue kaikki tähän mennessä kirjoitetut kiitollisuuden aiheet täältä!

Lukeminen

Tykkään lukea. Olen aina tykännyt lukea, mutta jossakin välissä lukeminen jäi kaikenmoisten kiireiden välissä. Lisäksi eri opiskelujen aikana oli niin paljon kaikkea muuta lukemista, ettei enää huvittanut lukea muita kirjoja sen lisäksi. Uskoin kuitenkin siihen, että vielä tulee se aika, kun on mahdollisuus ja aikaa lukea jälleen!

Kirja kuvattuna sivusta siten, että keskiosan sivut taivutettu keskelle sydämenmallisesti. Kuvan ottanut Virva Lehto.

Oman lukemisen on tavallaan opettanut isäni, miksei myös äitini omalla myötävaikutuksellaan. Isäni, ei akateemisena ihmisenä, vei meidät sisarukset aina kirjastoon. Muistelisin, että kävimme siellä useana päivänä viikossa. Isä käytti aikansa lukemalla lehtiä lehtilukusalissa ja me lapset käytimme aikamme lastenosastolla. Myöhemmin tietenkin osasimme mennä kirjastoon myös itse, kun matkaa sinne oli noin 1,5km ja sen hurautti nopeasti koulun jälkeen tai yläasteella ollessa kirjastossa saattoi käydä koulun jälkeen. Äiti tietenkin on vaikuttanut sillä, että akateemisena ihmisenä on kehottanut meitä lapsia lukemaan.

Isä opetti käymään kirjastossa, vaikkei muistini mukaan isä itse ole koskaan lukenut juurikaan kirjoja. 

Vuoden vaihtuessa vuoteen 2017 tein itselleni toiveen (En lupausta! En usko uuden vuoden lupauksiin.), että saisin lukea kirjan viikossa. Ajatuksena oli, etten laske mukaan lapsille luettuja kirjoja. En laskenutkaan. Kirjasin kaikki lukemani kirjat Google Docsiin, jotta jäisi muisto siitä, mitä olen lukenut ja pysyisin laskuissa kirjamäärästä. Sain luettua 34 kirjaa; nämä siis kirjoja, joita luin pelkästään itselleni. Ei siis ihan yhtä kirjaa viikossa, mutta mielestäni varsin hyvä alku. Tuolloin en ollut vielä oikein löytänyt äänikirjoja, saati sitten niitä ei paljoa edes ollut. En pettynyt tulokseen, vaikken päässyt siihen, mitä olin toivonut, en siis luvannut lukea.

Vuonna 2017 toiveena oli lukea 52 kirjaa. Lue yläpuolelta pääsinkö tavoitteeseen!

Tuli uusi vuosi. Se oli vuosi 2018. Asetin itselleni täysin saman tavoitteen kuin vuonna 2017 eli ajatus oli lukea yksi itselle luettu kirja viikossa (mielessäni ajattelin aikuisten kirja). Olin päässyt jo lukemisen vauhtiin. Tykkäsin lukemisesta ja nautin siitä ajasta. Kirjaan uppoutuminen on niin ihanaa!

Pääsin lukemisessa vauhtiin. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan jälleen kerran Google Docsiin. Sinne oli helppo numeroluettelolla kirjata kirjailija ja kirjan nimi. Harmittaa jälkikäteen, etten kirjannut sivujen määriä. Löysin vuonna 2018 myös äänikirjat, tosin niitä meni varmaan alle kahden käden sormien verran eli alle 10! Lisäksi tietenkin luin lapsille sillä meillä luetaan kirjoja viikottain päivisin ja jokaisena iltana iltasatu 15min – 1 tunti. Välillä (useimmiten mies) luetaan Aku Ankkaa, välillä kuunnellaan äänikirjoja, sitten saatan lukea runoja iltasatukirjan lisäksi. Mielestäni kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen on tärkeää!

Kaiken tyyppisten kirjojen lukeminen on tärkeää!

Lukeminen veti mukanaan. Sain paljon luettua. Pääsin tulokseeni eli vähintään kirja viikossa eli olisi tullut lukea se 52 aikuisten kirjaa. Arvaatko montako luin? Joulukuussa tajusin, että kirjojen lukemiseen on kätevä sivusto nimittäin GoodReadsin. Kirjasin sinne kaikki vuonna 2018 lukemani kirjat parin päivän aikana. Joku jäi ilmeisesti välistä, sillä oikeasti ehdin lukea 98 kirjaa, kun GoodReads sanoo luettuja kirjoja olleen 97 kirjaa.

Ylitin tavoitteeni luettujen kirjojen määrässä vuonna 2018.

Siispä vaihtui jälleen vuosi. Olemme nyt vuodessa 2019. Arvaat jo varmaan, että tavoitteeni on jälleen se sama eli yksi kirja viikossa. Nyt tosin aion merkata luetuiksi myös kaikki kirjat, mitä luen lapsille. Uskon tosin, että tänä vuonna tulee vähemmän luettua lapsille, koska molemmat lapseni ovat innostuneet lukemaan! Vanhempi haki ennen joulua 40 varattua kirjaa Helmet-kirjastosta, nuorempi taas otti 18 kirjaa hyllystä joulun jälkeen. Lukeminen siis jatkuu.

Jos haluat seurata lukemistani GoodReadissa, niin tervetuloa seuraamaan!

Kirjoitanko?

En ole koskaan ollut kirjoittajatyyppiä. En ole koskaan osannut kirjoittaa tekstejä. Koulussakin ainekirjoitus oli inhottavaa, en osannut tehdä tekstejä siten, miten opettajat halusivat. En osannut kirjoittaa tarpeeksi pitkästi tai kuvailevasti.

Monet asiat tuntuvat menevän nykymaailmassa nopeaan tahtiin. On helppoa ladella esimerkiksi Twitterissä nopeat pari lausetta. Sen kirjoittaa äkkiä ja pistää menemään. Odottaa ehkä vastausta.

Tällainen blogitekstin kirjoittaminen vaatii pidempää ja pitkäkestoisempaa ajattelua. Ehkä myös enemmän jäsentelyä, mietittyä tekstiä. Tämä vaatii myös useamman lauseen ajattelutyötä, tekstin muokkaamista ja sen julkaisemista kaiken jälkeen.

Opiskeluaikoina Seurakuntaopistossa ja nyt muutama vuosi sitten Haaga-Heliassa joutui tekemään pitkiä ja mietittyjä kirjoituksia opiskelutöissä. Niissä piti miettiä jäsentelyä enemmän ja sitä, että tekstit etenee loogisesti. Myöskin tekstin sisältö piti olla sellainen, että se noudattaa tehtävänantoa ja kuljettaa lukijan alusta loppuun asti. Tuollaisia tietoa ja tieteellisempää tekstiä sisältävät tekstit ovat olleet helppoja käsitellä ja niitä on ollut helppo kirjoittaa. Niiden ajatuksen juoksu sopii loogiseen ajatteluun, millaista oma ajatteluni paljolti on. Tykkään kovasti faktatiedosta ja sen levittämisestä kaikkialle.

Tästä faktatiedosta tykkäävänä, aloitinkin taas opiskelut. Nyt opiskelu tapahtuu XAMK:ssa polkuopintoina ja aiheena on kyberturvallisuus. Katsotaan, mitä siitä tulee – ainakin sitä faktatietoisempaa tekstiä luultavimmin.

Olenkin miettinyt, että ryhdynkö etsimään itselleni jonkinlaista laajemman alueen kirjoittajakurssia, missä saisin ajattelulleni ja mielikuvitukselleni lisätöitä. Ideapankki on aika suuri, olen kirjoittanut monia aihealueita muistiin kännykkäni muistiinpanoihin, mutta ajatuksesta ja ideasta toteutukseen tuntuu olevan liian iso matka, liian korkea kynnys. Mutta pitäisikö astua sen yli?

Auringonlasku Helsingissä

*Kuva Instagramissa osoitteessa: http://ift.tt/2iREZtu

Vuosi sitten tammikuussa oli näin kaunis auringonlasku kotimme lähellä. Mieli tyyntyy aina kaunista katsellessa. Miten ihana luonto voi olla? Miten kauniita voivat olla luonnon värit? Miten taivas voi loistaa näin hienoissa ja monissa väreissä?

Olimme tuolloin luistelemassa. Myös liikkuminen tuo mielenrauhaa. Siitä saa energiaa, kun jaksaa lähteä edes hetkiksi liikkumaan. Joskus liikkumaan lähteminen on vaikeaa, joskus mahdotonta. Mutta lähde edes pienelle ajatuslenkille vaikka hitaasti kävellen.

Katso alkuperäinen kuva Instagramissa tililtäni: http://ift.tt/2iREZtu

Siirry sivun alkuun

Nautitko vierailustasi? Seuraa minua!

RSS
Follow by Email
Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
YouTube
YouTube
Pinterest
Pinterest
LinkedIn
Instagram