Lukeminen

Tykkään lukea. Olen aina tykännyt lukea, mutta jossakin välissä lukeminen jäi kaikenmoisten kiireiden välissä. Lisäksi eri opiskelujen aikana oli niin paljon kaikkea muuta lukemista, ettei enää huvittanut lukea muita kirjoja sen lisäksi. Uskoin kuitenkin siihen, että vielä tulee se aika, kun on mahdollisuus ja aikaa lukea jälleen!

Kirja kuvattuna sivusta siten, että keskiosan sivut taivutettu keskelle sydämenmallisesti. Kuvan ottanut Virva Lehto.

Oman lukemisen on tavallaan opettanut isäni, miksei myös äitini omalla myötävaikutuksellaan. Isäni, ei akateemisena ihmisenä, vei meidät sisarukset aina kirjastoon. Muistelisin, että kävimme siellä useana päivänä viikossa. Isä käytti aikansa lukemalla lehtiä lehtilukusalissa ja me lapset käytimme aikamme lastenosastolla. Myöhemmin tietenkin osasimme mennä kirjastoon myös itse, kun matkaa sinne oli noin 1,5km ja sen hurautti nopeasti koulun jälkeen tai yläasteella ollessa kirjastossa saattoi käydä koulun jälkeen. Äiti tietenkin on vaikuttanut sillä, että akateemisena ihmisenä on kehottanut meitä lapsia lukemaan.

Isä opetti käymään kirjastossa, vaikkei muistini mukaan isä itse ole koskaan lukenut juurikaan kirjoja. 

Vuoden vaihtuessa vuoteen 2017 tein itselleni toiveen (En lupausta! En usko uuden vuoden lupauksiin.), että saisin lukea kirjan viikossa. Ajatuksena oli, etten laske mukaan lapsille luettuja kirjoja. En laskenutkaan. Kirjasin kaikki lukemani kirjat Google Docsiin, jotta jäisi muisto siitä, mitä olen lukenut ja pysyisin laskuissa kirjamäärästä. Sain luettua 34 kirjaa; nämä siis kirjoja, joita luin pelkästään itselleni. Ei siis ihan yhtä kirjaa viikossa, mutta mielestäni varsin hyvä alku. Tuolloin en ollut vielä oikein löytänyt äänikirjoja, saati sitten niitä ei paljoa edes ollut. En pettynyt tulokseen, vaikken päässyt siihen, mitä olin toivonut, en siis luvannut lukea.

Vuonna 2017 toiveena oli lukea 52 kirjaa. Lue yläpuolelta pääsinkö tavoitteeseen!

Tuli uusi vuosi. Se oli vuosi 2018. Asetin itselleni täysin saman tavoitteen kuin vuonna 2017 eli ajatus oli lukea yksi itselle luettu kirja viikossa (mielessäni ajattelin aikuisten kirja). Olin päässyt jo lukemisen vauhtiin. Tykkäsin lukemisesta ja nautin siitä ajasta. Kirjaan uppoutuminen on niin ihanaa!

Pääsin lukemisessa vauhtiin. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan jälleen kerran Google Docsiin. Sinne oli helppo numeroluettelolla kirjata kirjailija ja kirjan nimi. Harmittaa jälkikäteen, etten kirjannut sivujen määriä. Löysin vuonna 2018 myös äänikirjat, tosin niitä meni varmaan alle kahden käden sormien verran eli alle 10! Lisäksi tietenkin luin lapsille sillä meillä luetaan kirjoja viikottain päivisin ja jokaisena iltana iltasatu 15min – 1 tunti. Välillä (useimmiten mies) luetaan Aku Ankkaa, välillä kuunnellaan äänikirjoja, sitten saatan lukea runoja iltasatukirjan lisäksi. Mielestäni kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen on tärkeää!

Kaiken tyyppisten kirjojen lukeminen on tärkeää!

Lukeminen veti mukanaan. Sain paljon luettua. Pääsin tulokseeni eli vähintään kirja viikossa eli olisi tullut lukea se 52 aikuisten kirjaa. Arvaatko montako luin? Joulukuussa tajusin, että kirjojen lukemiseen on kätevä sivusto nimittäin GoodReadsin. Kirjasin sinne kaikki vuonna 2018 lukemani kirjat parin päivän aikana. Joku jäi ilmeisesti välistä, sillä oikeasti ehdin lukea 98 kirjaa, kun GoodReads sanoo luettuja kirjoja olleen 97 kirjaa.

Ylitin tavoitteeni luettujen kirjojen määrässä vuonna 2018.

Siispä vaihtui jälleen vuosi. Olemme nyt vuodessa 2019. Arvaat jo varmaan, että tavoitteeni on jälleen se sama eli yksi kirja viikossa. Nyt tosin aion merkata luetuiksi myös kaikki kirjat, mitä luen lapsille. Uskon tosin, että tänä vuonna tulee vähemmän luettua lapsille, koska molemmat lapseni ovat innostuneet lukemaan! Vanhempi haki ennen joulua 40 varattua kirjaa Helmet-kirjastosta, nuorempi taas otti 18 kirjaa hyllystä joulun jälkeen. Lukeminen siis jatkuu.

Jos haluat seurata lukemistani GoodReadissa, niin tervetuloa seuraamaan!

Nanna Mikkonen: Vapaudu – polku hyvään elämään

Ennakkoasenne: mikä huuhaa kirja tämä on? Silti utelias. Haluanko tietää, mitä oikeasti kirja sisältää? Endometrioosi on sairaus, joka ei parane nykytiedon mukaan. Huhun mukaan Nanna on parantunut siitä!

Nanna Mikkosen Vapaudu-kirja kertoo oman elämän etsimisestä ja löytämisestä.

Luin Nanna Mikkosen kirjan Vapaudu – polku hyvään elämään-kirjan. Kirja kertoo Nannan omasta elämästä ja taistelusta sairauksien kanssa mm. endometrioosi on yksi näistä sairauksista. Kirjailija on pitkään tehnyt töitä musiikki-, mainos- ja muotimaailmassa. Oman voiman, oman itsetuntemuksen ja sairauksien kanssa kamppaillessa, on Nannan elämä ollut usein hakemista, etsimistä ja tutkimista – itsensä tuntemista ja löytämistä.

Itselleni jäi parhaiten mieleen kirjasta se, että saa ja voi antaa itselle anteeksi tekemänsä tai tekemättömänsä, ei jää roikkumaan vanhaan vaan katsoo mieluummin eteenpäin ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Parhaiten neuvoa voi toteuttaa Nannan ohjein käyttämällä voimalauseita.

Annan anteeksi sinulle, oma nimesi,
ettet ole sellainen kuin toivoisin sinun olevan.

Tarkoitus on toistaa yllä olevaa ensimmäistä voimalausetta päivittäin 20 kertaa noin kuukauden ajan – voit toistaa sanomista peilin edessä, kotona hiljaa istuen, luonnossa tai missä itselle tuntuu parhaalta. Jopa kiireisenä lausetta voi toistella polkupyörää polkiessa tai bussissa istuessa.

Hyväksyn sinut, oma nimesi, juuri sellaisena kuin olet.

Tämän jälkeen siirrytään toiseen lauseeseen ja sitä toistetaan myös 20 kertaa noin kuukauden ajan.

Rakastan sinua, oma nimesi, juuri sellaisena kuin olet.

Kolmas lause otetaan samalla tavalla käyttöön kolmannen kuukauden aikana. Oman itsensä rakastaminen on erityisen tärkeää, jotta voi ja pystyy rakastamaan ympäristöään. Suomalaiselle ihmiselle rakkauden tunnustaminen voi olla vaikeaa toiselle saati sitten itselle. Olenko minä tarpeeksi hyvä siihen, että joku voi rakastaa minua? Voinko rakastaa itseäni?

Kaikissa harjoituksissa on erityisen tärkeää muista syvä hengitys. Tee aluksi hengitys oman hengityksen mukana, mutta vähitellen huomaat ja keskityt siihen, että hengitys menee ihan vatsaan asti siten, että myös vatsa nousee ja laskee kun hengität.

Nanna kamppaili pitkään epämääräisten kipujen kanssa. Ajallisesti on kirjan perusteella vaikeaa hahmottaa, mikä missäkin vaiheessa tapahtui sillä kirja ei mielestäni kulje kronologisesti. Välillä hypätään eteenpäin ajassa, mutta sitten jossakin vaiheessa palataan jo taaksepäin. 25-vuotiaana Nanna sai diagnoosiksi suolistosyövän. Tästä lähti hänen tie itämaiseen lääketieteeseen ja meditaatioon. Henkinen paha olo oli ollut läsnä jo tätä ennen vuosia. Elämä oli muutoin raiteilla: ruoka oli terveellistä ja liikunta oli osa elämää, kuitenkin kielteinen elämänasenne oli tuhota elämän.

Endometrioosia Nannalta on leikattu kuusi kertaa. Määrä on todella hurja, sillä nykyään endometrioosia pyritään hoitamaan hormonilääkityksellä ja leikkauksiin mennään eri hormonilääkityskokeilujen jälkeen. Toki joitakin tapauksia voi olla erilaisia. Nykytiedon mukaan endometrioosia ei saada kokonaan pois, mutta sen kasvua pyritään hillitsemään hormonilääkityksellä. Endometrioosi on yksi lapsettomuuden syy – monella selittämätön lapsettomuus “diagnoosi”, kun myöhemmin selviääkin sairastavansa endometrioosia. Myös kirjailijalla itsellään on lapsettomuustausta, vaikkakin Nanna on raskaana ollut kerran hedelmöityshoitojen avulla, mutta valitettavasti raskaus on päätynyt tuolloin keskenmenoon puolivälissä raskautta.

Aiemman oletuksen mukaan, mitä kirjasta olin huhuja kuullut, oli että Nanna olisi parantunut endometrioosista. Hän ei sitä niin sano, vaan kertoo löytäneensä avun kipuihin ja sitä kautta selviytyvänsä. Erityisen tärkeässä osassa on ollut länsi- ja itämaisen lääketieteen yhdistäminen sekä ruokavalio, josta hän on jättänyt pois sokerin, vehnän sekä alkoholin. Koska kipu lamauttaa ja vie voimia, kivun lievittäminen on erityisen tärkeää, jotta jäisi energiaa muullekin kuin kivun jaksamiselle!

Oma hyvinvointi vaatii sen, että jaksat kuunnella itseäsi. Uskot ja toivot. Teet sitä, mikä tuntuu itsestä parhaalta. Jos jostakin tulee kipua tai pahaa oloa, on parempi jättää se tekemättä. Jos jostakin saat lisävoimaa, se kannattaa tehdä ja jatkaa sen tekemistä! Meidän jokaisen tarina on erilainen. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Kuuntele. Kosketa. Näe itsesi.

Nanna on hakenut erilaisia oppeja Thaimaasta, Japanista, Intiasta, Yhdysvalloista, eri puolilta maailmaa. Kaikilla meillä ei siihen ole mahdollisuutta, mutta lukemalla, katsomalla ja tutkimalla asioita, voi päästä pitkälle. Ei kannata jäädä vellomaan pahaan oloon vaan jatkaa eteenpäin ja yrittää katsoa hieman positiivisemmin joka päivä eteenpäin! Muista hengittämisen tärkeys, vähitellen tässä kaiken kiireyden keskellä hengittämisen syveneminen on tärkeää. Sen harjoitteleminen ei ole ajasta tai paikasta kiinni, sitä voi tehdä missä vain! Hengittämisen lisäksi pysähtyminen, ajatuksen kasaaminen, pieni tauko maailmasta, on hyväksi.

"epäonnistumisen pelko"

"sairastumisen pelko"

"kuoleman pelko"

"rakkaudettomuuden pelko"

Millaisia pelkoja sinulla on? Nanna kirjoitti omansa lapulle ja alkoi poistaa niitä yksitellen. Pelko estää elämästä. Pelko tuo varovaisuuden elämään. Taistele pelkoja vastaan. Nanna käytti pelkojen poistamiseen vipassana-meditaatiota. Sen avulla hän sai kontaktin kehoonsa ja mieleen rauhan.

Vahvuus syntyy heikkouden myöntämisestä, ei kovuudesta.

Mikään muutos ei ole helppoa aluksi. Tee lista muutostarpeista. Muuta yksi asia kerralla, älä yritä edes saada kaikkea muutettua. Sitoudu tekemiseen. Yritä ja jaksa. Jos kaadu, nouse ylös ja jatka jälleen. Kaiken uuden aloittaminen on vaikeaa, siihen tarvitaan aikaa, eikä ihme tapahdu hetkessä. Elä tätä päivää, älä tulevaa. Muista itsesi!

Itsensä lähellä oleminen voi joskus olla vaikeaa. Ole armollinen itsellesi. Rakasta itseäsi. Tunne itsesi. Kuuntele itseäsi. Anna anteeksi itsellesi uudestaan ja uudestaan.