Lukeminen

Tykkään lukea. Olen aina tykännyt lukea, mutta jossakin välissä lukeminen jäi kaikenmoisten kiireiden välissä. Lisäksi eri opiskelujen aikana oli niin paljon kaikkea muuta lukemista, ettei enää huvittanut lukea muita kirjoja sen lisäksi. Uskoin kuitenkin siihen, että vielä tulee se aika, kun on mahdollisuus ja aikaa lukea jälleen!

Kirja kuvattuna sivusta siten, että keskiosan sivut taivutettu keskelle sydämenmallisesti. Kuvan ottanut Virva Lehto.

Oman lukemisen on tavallaan opettanut isäni, miksei myös äitini omalla myötävaikutuksellaan. Isäni, ei akateemisena ihmisenä, vei meidät sisarukset aina kirjastoon. Muistelisin, että kävimme siellä useana päivänä viikossa. Isä käytti aikansa lukemalla lehtiä lehtilukusalissa ja me lapset käytimme aikamme lastenosastolla. Myöhemmin tietenkin osasimme mennä kirjastoon myös itse, kun matkaa sinne oli noin 1,5km ja sen hurautti nopeasti koulun jälkeen tai yläasteella ollessa kirjastossa saattoi käydä koulun jälkeen. Äiti tietenkin on vaikuttanut sillä, että akateemisena ihmisenä on kehottanut meitä lapsia lukemaan.

Isä opetti käymään kirjastossa, vaikkei muistini mukaan isä itse ole koskaan lukenut juurikaan kirjoja. 

Vuoden vaihtuessa vuoteen 2017 tein itselleni toiveen (En lupausta! En usko uuden vuoden lupauksiin.), että saisin lukea kirjan viikossa. Ajatuksena oli, etten laske mukaan lapsille luettuja kirjoja. En laskenutkaan. Kirjasin kaikki lukemani kirjat Google Docsiin, jotta jäisi muisto siitä, mitä olen lukenut ja pysyisin laskuissa kirjamäärästä. Sain luettua 34 kirjaa; nämä siis kirjoja, joita luin pelkästään itselleni. Ei siis ihan yhtä kirjaa viikossa, mutta mielestäni varsin hyvä alku. Tuolloin en ollut vielä oikein löytänyt äänikirjoja, saati sitten niitä ei paljoa edes ollut. En pettynyt tulokseen, vaikken päässyt siihen, mitä olin toivonut, en siis luvannut lukea.

Vuonna 2017 toiveena oli lukea 52 kirjaa. Lue yläpuolelta pääsinkö tavoitteeseen!

Tuli uusi vuosi. Se oli vuosi 2018. Asetin itselleni täysin saman tavoitteen kuin vuonna 2017 eli ajatus oli lukea yksi itselle luettu kirja viikossa (mielessäni ajattelin aikuisten kirja). Olin päässyt jo lukemisen vauhtiin. Tykkäsin lukemisesta ja nautin siitä ajasta. Kirjaan uppoutuminen on niin ihanaa!

Pääsin lukemisessa vauhtiin. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan jälleen kerran Google Docsiin. Sinne oli helppo numeroluettelolla kirjata kirjailija ja kirjan nimi. Harmittaa jälkikäteen, etten kirjannut sivujen määriä. Löysin vuonna 2018 myös äänikirjat, tosin niitä meni varmaan alle kahden käden sormien verran eli alle 10! Lisäksi tietenkin luin lapsille sillä meillä luetaan kirjoja viikottain päivisin ja jokaisena iltana iltasatu 15min – 1 tunti. Välillä (useimmiten mies) luetaan Aku Ankkaa, välillä kuunnellaan äänikirjoja, sitten saatan lukea runoja iltasatukirjan lisäksi. Mielestäni kaikenlaisen kirjallisuuden lukeminen on tärkeää!

Kaiken tyyppisten kirjojen lukeminen on tärkeää!

Lukeminen veti mukanaan. Sain paljon luettua. Pääsin tulokseeni eli vähintään kirja viikossa eli olisi tullut lukea se 52 aikuisten kirjaa. Arvaatko montako luin? Joulukuussa tajusin, että kirjojen lukemiseen on kätevä sivusto nimittäin GoodReadsin. Kirjasin sinne kaikki vuonna 2018 lukemani kirjat parin päivän aikana. Joku jäi ilmeisesti välistä, sillä oikeasti ehdin lukea 98 kirjaa, kun GoodReads sanoo luettuja kirjoja olleen 97 kirjaa.

Ylitin tavoitteeni luettujen kirjojen määrässä vuonna 2018.

Siispä vaihtui jälleen vuosi. Olemme nyt vuodessa 2019. Arvaat jo varmaan, että tavoitteeni on jälleen se sama eli yksi kirja viikossa. Nyt tosin aion merkata luetuiksi myös kaikki kirjat, mitä luen lapsille. Uskon tosin, että tänä vuonna tulee vähemmän luettua lapsille, koska molemmat lapseni ovat innostuneet lukemaan! Vanhempi haki ennen joulua 40 varattua kirjaa Helmet-kirjastosta, nuorempi taas otti 18 kirjaa hyllystä joulun jälkeen. Lukeminen siis jatkuu.

Jos haluat seurata lukemistani GoodReadissa, niin tervetuloa seuraamaan!

Kirjoitanko?

En ole koskaan ollut kirjoittajatyyppiä. En ole koskaan osannut kirjoittaa tekstejä. Koulussakin ainekirjoitus oli inhottavaa, en osannut tehdä tekstejä siten, miten opettajat halusivat. En osannut kirjoittaa tarpeeksi pitkästi tai kuvailevasti.

Monet asiat tuntuvat menevän nykymaailmassa nopeaan tahtiin. On helppoa ladella esimerkiksi Twitterissä nopeat pari lausetta. Sen kirjoittaa äkkiä ja pistää menemään. Odottaa ehkä vastausta.

Tällainen blogitekstin kirjoittaminen vaatii pidempää ja pitkäkestoisempaa ajattelua. Ehkä myös enemmän jäsentelyä, mietittyä tekstiä. Tämä vaatii myös useamman lauseen ajattelutyötä, tekstin muokkaamista ja sen julkaisemista kaiken jälkeen.

Opiskeluaikoina Seurakuntaopistossa ja nyt muutama vuosi sitten Haaga-Heliassa joutui tekemään pitkiä ja mietittyjä kirjoituksia opiskelutöissä. Niissä piti miettiä jäsentelyä enemmän ja sitä, että tekstit etenee loogisesti. Myöskin tekstin sisältö piti olla sellainen, että se noudattaa tehtävänantoa ja kuljettaa lukijan alusta loppuun asti. Tuollaisia tietoa ja tieteellisempää tekstiä sisältävät tekstit ovat olleet helppoja käsitellä ja niitä on ollut helppo kirjoittaa. Niiden ajatuksen juoksu sopii loogiseen ajatteluun, millaista oma ajatteluni paljolti on. Tykkään kovasti faktatiedosta ja sen levittämisestä kaikkialle.

Tästä faktatiedosta tykkäävänä, aloitinkin taas opiskelut. Nyt opiskelu tapahtuu XAMK:ssa polkuopintoina ja aiheena on kyberturvallisuus. Katsotaan, mitä siitä tulee – ainakin sitä faktatietoisempaa tekstiä luultavimmin.

Olenkin miettinyt, että ryhdynkö etsimään itselleni jonkinlaista laajemman alueen kirjoittajakurssia, missä saisin ajattelulleni ja mielikuvitukselleni lisätöitä. Ideapankki on aika suuri, olen kirjoittanut monia aihealueita muistiin kännykkäni muistiinpanoihin, mutta ajatuksesta ja ideasta toteutukseen tuntuu olevan liian iso matka, liian korkea kynnys. Mutta pitäisikö astua sen yli?

Auringonlasku Helsingissä

*Kuva Instagramissa osoitteessa: http://ift.tt/2iREZtu

Vuosi sitten tammikuussa oli näin kaunis auringonlasku kotimme lähellä. Mieli tyyntyy aina kaunista katsellessa. Miten ihana luonto voi olla? Miten kauniita voivat olla luonnon värit? Miten taivas voi loistaa näin hienoissa ja monissa väreissä?

Olimme tuolloin luistelemassa. Myös liikkuminen tuo mielenrauhaa. Siitä saa energiaa, kun jaksaa lähteä edes hetkiksi liikkumaan. Joskus liikkumaan lähteminen on vaikeaa, joskus mahdotonta. Mutta lähde edes pienelle ajatuslenkille vaikka hitaasti kävellen.

Katso alkuperäinen kuva Instagramissa tililtäni: http://ift.tt/2iREZtu